No onkos tullut...

Näyttääkö sukat tutulta? Kyllä, ne ovat Niina Laitisen joulukalenterisukat viime joululta. Ja kyllä, tein ne viime jouluna. Melkein. Tein niitä jouluna vähän. Ja tammikuussa myös. Sitten kesällä loput. Ja nyt päättelin ne, melkein vuosi myöhemmin lokakuussa. Ups. 

Mitä:  Niina Laitisen joulukalenterisukat vuosimallia 2015 (ilmainen ohje mm. Ravelryssa)
Mistä: Beige Tee Tee Pallas ja luonnonvalkoinen Novita Nalle
Miten: Pyöröpuikoilla 3,0 varpaista varteen kaksi kerralla
Miksi: Joulukalenterista joululahjaksi




Ainakin on ensimmäinen joululahja valmiina! Taidan kääräistä nämä suoraan pakettiin ja jäädä odottelemaan, josko Laitisen Niina keksisi tänäkin vuonna joulukalenterisukkaset. Sillä nämä olivat varsin mukavaa neulottavaa, vaikkei kirjoneule (edelleenkään) ole vahvin alueeni. 

Lempirötväke

Kaunis sana, eikö? Rötväke-sanan kuulin, kun joku kertoi lempivillapaidastaan, joka on semmoinen löysä, pehmeä, lämmin ja semmoinen kaikkialla pidettävä. Ihan selvä rötväke.

Tämä ohje on ollut neulejonossani jo ties kuinka kauan. Vihdoin sain sen puikoille. Tai kaikki lähti oikeastaan siitä, kun Titityyssä taannoin ilmoitettiin Rowanin Fine Tweedin loppumyynnistä. Minä menin ja vein korin viimeiset kerät tätä sävyä. Ihana langan sävy, jota en osaa sanoin kuvailla. Luumuinen, vähän vaaleanpunaisehko, marjapuuroinen. No, annetaan kuvien puhua puolestaan, ne osaa paremmin.

Mitä:  La grasse matinée (ilmainen ohje englanniksi Ravelryssa  ja suomeksi täällä)
Mistä: Rowan Fine Tweed
Miten: Pyöröpuikot 3,0 ja 2,5
Miksi: Lempirötväkkeeksi (hih, mikä sana!)


Rowanin Fine Tweed oli tosi jännä lanka! Välillä seitinohutta, välillä yllättävän paksua. Ensin vähän jännitti, että voiko tästä tulla muka tasaista pintaa, mutta kappas vain, niinhän siitä tuli. Tai tuollaista sopivan rouhean tasaista. Tweed-nypyt tuo vielä oman lisäyksensä rouheuteen. Kuitenkin lopputulos on hämmentävän pehmeä ja todella kevyt.


Mun neulekäsiala on mysteeri. Saan tiheyden sopimaan (useimmiten) täydellisesti ohjeen tiheytyeen. Jostain ihmeellisestä syystä saan kaula-aukon silti isommaksi, kuin on tarkoitus. Mysteeristä, eikö? Vaikka teen aloituksen pienemmillä puikoilla, tässäkin jouduin alussa vähentämään silmukoita, että sain kaula-aukon pysymään paikallaan. Onneksi jaksan aina purkaa aloituksen, kun huomaan tämän mysteerin. Se, miten paljon sadatteluja ja muita kauniita sanoja siihen menee, ei kuulu tähän tekstiin.


Tämän paidan kruunu on ehdottomasti hihojen ja alareunan pienet, mutta sitäkin tärkeämmät pitsit. Tai reiät. Miten sen haluaa nähdä. Se viimeistelee muuten niin simppelin paidan. Ja niitä oli kiva tehdä. Kyllä neulojankin mielihyvä täytyy ottaa huomioon.


Lempirötväke on ollut ehdottomasti nimensä arvoinen neulottava. Tällä jatketaan kohti syksyn ja talven pakkasia!


Sisämaan tyttö

Mitä:  Veera Välimäen East Coast Girl (maksullinen ohje Ravelryssa)
Mistä: Drops Alpaca 
Miten: Pyöröpuikot 3,0 ja 2,5
Miksi: Joka sisämaan tyttö (ja varmaan muunkin maan tytöt) tarvitsevat pitsineuletakin 

Tämä malli on ilmestymisestään saakka kummitellut päässäni ja vaatinut päästä neulottavakseni. Kerran lankakoria penkoessani käsiini sattui Dropsin usvan sinivihertävät Alpaca-lankakerät ja PAM - siitä se lähti. Neulojaa vietiin kuin härkää sarvista. Tai neulojaa puikoista. Tiedättehän? Muutama hassu päivä ja siinä se on, valmis paita. 


Ihana neulottava. Kohtuullisen helppo, pystyi samalla katsomaan televisiota, mutta piti mielenkiinnon kuitenkin yllä. Erittäin tyytyväinen olen tuon kaarrokkeen istuvuuteen. Ne eivät aina istu, mutta tämä istuu kuin valettu. Luultavasti niskan lyhennettyjen kerrosten ansiota. Nerokas se, joka on sen keksinyt. 


Kaarrokkeen pitsiosuuden taisin alussa purkaa muutamaan kertaan. Ensin, koska en (taaskaan) lukenut ohjetta kunnolla ja neuloin liian pitkälle samaa kuviota. Mikä luetunymmärtämistaito? Toiseksi, pohdin tuota pitsikuvioiden ja nurjien silmukoiden suhdetta. Kuvittelin, että nurjat silmukat jatkaisivat samassa linjassa ja pitsikuviot kulkisivat niiden välissä. Nyt ne menevät lomittain. Tutkin alkuperäisen ohjeen kuvia suurennuslasin kanssa ja tulin siihen tulokseen, että näin se on mentävä. Oli miten oli, kuvio miellyttää omaa silmääni - oli se oikein tai väärin neulottu - ja se siitä.


Nappivalintaa mietin pitkään. Olin jo ompelemassa metallisia nappeja, mutta päädyin sitten näihin kierrätysnappeihin, jotka tongin loputtomasta nappipurnukastani (se on muuten terapeuttinen purnukka se!). Voi olla, että samanlaiset napit olisivat tuoneet viimeistellymmän fiiliksen ja niin päin pois, mutta minä en olekaan sen ihan viimeistellyn ystävä. Jotain pientä pitää olla. Niin, ja halusin ehdottomasti koko rivistön täydeltä nappeja, vaikka alkuperäisessä mallissa on vain muutama. Koska heti taskujen jälkeen napit ovat ihan pop. 


Meinasin jättää vartalo-osan muotoilut pois. Ajattelin, että ei, minä en mitään nakin kuorta halua, haluan löysähkön ja mukavan neuleen. Onneksi en jättänyt, tähän malliin muutama kavennus lantion kohdalla sopii erinomaisesti eikä paita silti tunnu nakin kuorelta. Kerrankin sitä malttoi uskoa ohjetta eikä lähteä soveltamaan muka paremmin tietävänä. Joskus näinkin.



Tästä paidasta tuli aivan ihana. Pehmeä, jopa hieman ylellinen, lämmin ja mukava. Kyllä se Välimäen Veera vaan osaa. 


Ja kyllä, jo perinteeksi muodostunut kuvausassistentti oli myös paikalla ja eksyi mukaan kuviin. Assistentti ei ollut kovin tyytyväinen kuvauspaikkaan pienen kokonsa takia ja istui kuvausten ajan takkini päällä. Vaati siitä vielä palkkiota, mokomakin. 

Ja hop sulahei sula hopsansaa

Korvamato, olkaa hyvä. Eihän näitä sukkia voi kutsua miksikään muuksi kuin Peppi Pitkätossu -sukiksi. Lanka on itseraidoittuvaa ja sukkien neulominen oli hykerryttävän tyydyttävää raitojen vaihtumista seuratessa. Raidat saivat vaihtua omaan tahtiinsa, joten molemmat sukat ovat eri näköiset. Ihan vaan, koska Peppi Pitkätossukin tekisi niin. 

Mitä:  Perussukat (oma malli)
Mistä: Trailing Clouds Mind the Gap -sukkalanka 
Miten: Varpaista varteen kaksi sukkaa yhtä aikaa, Knit Pro -pyöröt 2,5
Miksi: Lanka edellä, raidoista nauttien



Lanka ja sen saaminen käsiin vaatikin väijymistaitoja. Taannoin Facebookissa ihailin kyseisestä langasta neulottuja sukkia ja ihmettelin, mistä tuota lankaa saa, kun valmistajan Etsy-kauppa huutaa aina ei-oota. Lankaterapian Ryyni ystävällisesti vinkkasi, että Etsy-kauppaan tulee päivitys aina torstaisin klo 12. Siellä minä sitten väijyin lankaa ostoskoriin klo 11:59 ja klo 12 sain kun sainkin yhden vyyhdin napattua. Hyvä niin, koska ne menivät heti käsistä. Aikamoinen salaseura. 



Jos jotain risuakin voi antaa langasta, niin se haisi oudolle. Voimakkaasti ei-luonnolliselle, teolliselle. Mutta mitä voi odottaa, jos värit kirkuvat kilometrin päähän. Ei niitä varmaan kasveista olla uutettu. Harvemmin kukaan jalkojani (onneksi) haistelee, joten eiköhän asia ole sillä selvä.



Nämä jäävät ihan itselle käyttöön. Lapsesta asti olen ihaillut Peppi Pitkätossua ja samaistunut hahmoon. Nyt olen askeleen lähempänä, meillä on samanlaisehkot sukat.


Ota 1, maksa 2

Näin meni melkein tämän mekon kanssa. Tämä oli ensimmäinen Mekkotehdas-mekkoni. Ompelin sen yhdeltä istumalta. Se oli ihan kiva. Iso, löysä, vähän roikkuva, hiukan omituinen ja niin edes päin. Mutta se oli ensimmäinen ompelemani (suhteellisen käytettävä) mekko ja siitä tuli rakas.

Sittemmin pääsin vähän enemmän niin sanotusti ineen tähän ompelumaailmaan. Ja aloin arvioimaan ompelujälkeäni. Yök. Saumurin (joka ei silloin ollut niin tuttu kaveri) jälki oli epätasaista ja kurkisti joka sauman välistä. Muutama muukin sauma oli vähän sinne päin. Kun pakko oli ommella hullun kiilto silmissä. Eikä mitään olla sittemmin opittu siitäkään.

No mutta. Tein ratkaisun. Mekko purkuun. Kaikki saumat auki ja eikun uusiksi. Ei siitä vieläkään ihan täydellinen tullut. Kaula-aukko jäi hurjan avaraksi, koska jouduin sitä alkuperäistä saksimaan aika huolella. Ihan sama. Minä viihdyn tässä mekossa mielettömän hyvin. Kangas on aivan ihana ja taskut. Voi taskut!

Mitä:  Kaksi kertaa saksittu Aino-mekko (kirjasta Mekkotehdas aikuisille) 
Mistä: Eurokankaan tweedmainen college 
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla
Miksi: Vaihtelevalla menestyksellä, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä 





Ylläripyllärinä olen ommellut muutakin kuin mekkoja! Kokeilin, kuinka sujuisi tällaisen helppoakin helpomman trikoojakun ompelu. Tuo helppoakin helpompi oli käsityölehden mielipide. Oma mielipiteeni on jotain ihan muuta. Eihän tässä montaa palasta ollut, mutta kaulus tukikankaan kanssa oli ihan uusi juttu ja helman piilo-ommel vasta siansaksalta tuntuikin. Ja aivot nyrjähtivät, kun yritin selvittää, miten ihmeen  päin se kangas pitää taitella, ettei tikki näy oikealla puolella. Mutta eipä muuten näy! Taas yksi level up minulle ompelun saralla. Että tässä teille myös "helppoakin helpompi" jakku. 

Mitä:  "Helppoakin helpompi" jakku (ohje ja kaavat Suuri Käsityö 5-6/2016) 
Mistä: Nosh:n luomupuuvillajersey
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla
Miksi: Ylläripyllärinä





Ja pakko vielä loppuhöpötykseksi sanoa, että olen Nosh-rakastunut. Ihania kankaita. Super laadukkaita. Minä olen laadukkaiden asioiden ystävä ja etenkin luomuasioiden ystävä ja Nosh täytti vaatimukseni. Suosittelen. Ihan taas oma mainos, ei liity mitenkään mihinkään. 


Anni&Tom

Hyvät ystäväni tarjoavat aina yöpaikan, kun tarvitsen. He kutsuvat grillaamaan ja lähettävät kotiin oman kasvimaan antimien kanssa. Heidän kanssaan reissataan ja lainataan reissutarvikkeita. Tällä kertaa lähdin vaellusreissulle ystäviltäni lainaamien tarvikkeiden turvin. Ja lupasin hyvitykseksi heidän toiveidensa mukaiset villasukat.


Mitä:  Anni-sukat (ohje Niina Laitisen September-socks
Mistä: Rintalan Luomutilan Ilo ja Suru -sukkalanka 
Miten: Varpaista varteen kaksi sukkaa kerralla, Knit Pro -pyöröpuikot 3,0
Miksi: Hyvälle ystävälle 

Anni on luontoihminen. Toiveena oli pitkät palmikkosukat luonnonläheisin värein. Langaksi valitsin suomalaisen luomulampaan villasukkalangan. Ei ehkä paras valinta palmikkosukkiin, myönnettäköön, mutta toisaalta näistä tuli hellyttävän pörröiset ja hieman utuiset. Lanka kului viimeistä senttiä myöten loppuun, kiitos kaksi sukkaa kerralla varpaista varteen -tekniikan. Monsteri sanana, mutta itselleni tehokkain keino tehdä sukat nopeasti ja mielekkäästi valmiiksi. 






Mitä:  Tom-sukat (oma perusohje)
Mistä: Cascade Heritage 
Miten: Varpaista varteen kaksi sukkaa kerralla, Knit Pro -pyöröpuikot 2,0
Miksi: Hyvälle ystävälle 

Tom toivoi ohuita merinovillaisia sukkia vaellus- ja moottoripyöräkenkiin käytettäviksi. Väritoiveina oli kirkkaan punainen. Cascade Heritage -sukkalanka on tähän asti törmäämistäni merinosukkalangoista laadukkain, kestävin ja ihanan pehmeä. Pakko silti sanoa, että koon 44 villasukkien tekeminen 2,0 koon puikoilla alkoi jo hieman maistua puulta loppuvaiheessa. Langan pehmyt tuntuma antoi onneksi paljon anteeksi. Ja edelleen ylistyslaulu kaksi sukkaa kerralla -tekniikalle. Halleluja, sanon minä. 





 Hyvillä mielin luovutin kesän ties kuinka monennissa grillijuhlissa uunituoreet sukat saajilleen. Ja kehtasin vielä velvoittaa jalkamalleiksi.







Antamisen Ilo

Kävi niin, että lähdin kesälomareissulle mummolaani. Mummoa eikä vaaria ei enää ole, mutta kesäisin sodan jälkeen rakennettua rintamamiestaloa asuttavat tätini ja setäni.

Kesälomareissua varten kävin Titityyssä valitsemassa itselleni täydellisen harmaan langan reissuneuletta varten. Ravelrysta valitsin jo pitkään ihailemani mallin. Aloitin neulomaan itselleni täydellistä loppukesän huivia.


Mummolassa neuloin huivia pirtin kiikkustuolissa leivinuunin ääressä (ei hätää, se ei ollut näillä helteillä päällä). Tätini - nainen, joka vuosikymmenten ajan on sukittanut ja lapastuttanut koko suvun vauvasta vaariin - ihaili moneen otteeseen neulomustani. Ihaili ja ihmetteli, miten noin kaunista pitsiä voi osata neuloa. "Kun minä neulon vain niitä sukkia ja lapasia". Huivi koki käsissäni muutoksen. Se ei enää tuntunut omalta huivilta, tiesin sen kuuluvan tädilleni.


Valmistuttuaan pingotin huivin "salaa" iltahämärissä räsymattojen päälle tädin mentyä nukkumaan. Aamulla ojensin valmiin, kauniin huivin tädilleni. Kainuulaisen kainouden siivittämänä täti otti huivin ilolla vastaan. Antamisen ilo on paras ilo.

 
Mitä:  Antamisen Ilo -huivi (Pebble Beach Shawl, maksullinen ohje Ravelryssa)
Mistä: Isager Highland Silk, hieman alle 150g 
Miten: Knit Pro -pyöröpuikot 3,5 
Miksi: Silkasta antamisen ilosta



Eko

Neuloessani Värihurmio-huivia ihastuin sen aina oikein raidoitettuun osioon. Tämä huivi onkin oikeastaan samanalainen, mutta ilman lyhennettyjä kerroksia. Hyvin helppo tehdä siis. Kun lisäykset tekee vain reunoissa, huivista tulee puolikuun muotoinen. Juuri hyvä kiepauttaa kaulan ympäri. 

Käyn läpi jonkinlaista roosa-vaaleanpunainen -vaihetta. Jotenkin niiden sävyt iskee nyt ja täysillä. Juuri Jyväskylän neulefestareilta kotiutin muutaman kerän ihanan roosaa sukkalankaa. Mitä lie lapsuuden prinsessavaihetta tässä eletään uudestaan.

Mitä:  Eko-huivi omasta päästä 
Mistä: Rintalan luomulampaan villalanka (harmaa), Puffalan langan yllätyspussista saatu kasvivärjätty 100% merinolanka (roosa), Isager Alpaca 1 (vaaleanpunainen)
Miten: Knit Pro -pyöröpuikot 4,0 
Miksi: Villalankojen sulassa sovussa ja roosan pauloissa 



Tuo Eko-nimi on, myönnettäköön, pientä viherpesua, mutta menköön tällä kertaa. Ekoksi huivin tekee luomulampaan villalanka sekä kasvivärjätty Puffalan merinolanka. Vähän ehkä harmittaa, että menin tunkemaan Isagerin Alpaca 1:n tuonne mukaan. Yritin kuluttaa sitä loppuun. Enkä onnistunut siinäkään. Hienosti meni. 




Käyttöön tämä taitaa päästä vasta kesäsäiden jälkeen, sillä villalanka, alpakka ja merino ovat aika lämpöinen yhdistelmä. Se ei onneksi haittaa, sillä jos muistanette, olen varsin palelevaa sorttia.

Lämpöistä heinäkuun jatkoa! 

Sanna 

Keskellä

Kesää nimittäin. Ihanaa aikaa. Luonto koreimmillaan, lintujen laulu puhtaimmillaan, ihmiset iloisimmillaan ja valon määrä runsaimmillaan. Tähän kesän runsauteen syntyi uusi mekko - samalla kaavalla kuin viimeksi.

Mitä:  Inger-mekko, kirjasta Mekkotehdas (hihat muokattu lyhyiksi) 
Mistä: Eurokankaan palalaarin viskoosi
Miten: Ompelukoneella (!)
Miksi: Ompeluilon vallassa, edelleenkin. 

Tällä kertaa kaipailin lyhythihaista mekkoa lämpimiin kesäpäiviin. Täysin aloittelijan tuurilla tylysti katkaisin hihan kaavan silmämääräisesti kivasta kohtaa ja kappas, hihoista tuli juuri eikä melkien sopivat. Näinkin ilmeisesti voi joskus käydä. Hyvä tietää. Kangas taas viskoosia ja muutaman ärräpään kera se käyttäytyi jo lähes niin kuin kankaan kuuluukin. Ja hei, nyt osasin jo rypyttääkin, jee! Muutama ylimääräinen ryppy on näköjään eksynyt hihoihin mekon matkatessa mytyssä pyörän korissa kuvauspaikalle. Onneksi lähtenevät silitysrautaa vilauttamalla. 

Keskikesän luontokuvien myötä toivotan ihanaa juhannuksen ja keskikesän aikaa. Nautitaan! 




Tehtaan tyttö

Olen aikaisemminkin varoitellut, että ompelukärpänen on nurkan takana ja kohta puraisemassa. No nyt se puraisi. Viimeinen tikki oli se, kun kauppareissulla kävin ompelukoneliikkeessä "nopeasti vain katsomassa koneiden hintoja". Pyh ja pah. Minähän kävelin sieltä kirkkaan oranssin 60-luvun Husqvarnan kanssa ulos. Unelmakone, ei kaipaa öljyä, painaa kuin synti ja myyjän mukaan ompelee vaikka peltiä. Ei tarvinnut kuitenkaan uuden omistajan kanssa ommella peltiä - vielä.

Mitä:  Inger-mekko, kirjasta Mekkotehdas 
Mistä: Eurokankaan palalaarin viskoosi
Miten: Ompelukoneella (!)
Miksi: Ompeluilon vallassa


Neuletakki on aikaisemmin neulomani Dexter



Opin tästä paljonkin. Ensinnäkin sen, ettei viskoosi ole aloittelijan kangas. Se ei pysy aloillaan sitten millään, ei kankaan leikkauksessa (käytin kankaan painoina lähes kaikkia tästä kotitaloudesta löytyviä kirjoja) eikä ompelussa. Yrittää luistaa paininjalan alta heti kun ompelijan silmä välttää. Liukas liero. Mutta kyllä se kauniisti laskeutuu. Ja peittää sen, ettei aloitteleva ompelija aluksi ihan oikein ymmärtänyt rypytyksen tekniikkaa. Purkamiseen ei lähdetty, sillä kangas olisi varmaan siitäkin luistanut. Muutama korjausryppy sinne tänne ja voilá. Tämä on ihan ensimmäinen ompelemani vaate, jota kehtaan jo käyttääkin. Ja paljon olen jo käyttänytkin.




Tässä heti seuraava varoituksen sana. Ommeltuja mekkoja on tällä hetkellä jo neljä kappaletta. Kyllä, neljä. Siitä juontuu otsikkokin. Näitä on tehtailtu. Kaikki mekot ovat samasta Mekkotehdas-kirjasta.  Siinä on juuri sopivan idioottivarmoja ohjeita ja kaavoja tällaiselle sunnuntaiompelukonehuristelijalle. Enkä ole ainut, joka näihin mekkoihin on hurahtanut. Näitähän on nähty monessakin blogissa (viimeisen vuoden aikana, minä taas vähän myöhässä), myös neuleblogeissa. Niin ne tännekin vaan livahtivat. Ja kuten Mekkotehtaan Sunna ja Kirsi kirjassaan sanoivat, ei tytöillä voi koskaan olla liikaa mekkoja kaapissa. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Sisällön tarjoaa Blogger.