Keskellä

Kesää nimittäin. Ihanaa aikaa. Luonto koreimmillaan, lintujen laulu puhtaimmillaan, ihmiset iloisimmillaan ja valon määrä runsaimmillaan. Tähän kesän runsauteen syntyi uusi mekko - samalla kaavalla kuin viimeksi.

Mitä: Inger-mekko, kirjasta Mekkotehdas (hihat muokattu lyhyiksi)

Mistä: Eurokankaan palalaarin viskoosi

Miten: Ompelukoneella (!)

Miksi: Ompeluilon vallassa, edelleenkin.

Tällä kertaa kaipailin lyhythihaista mekkoa lämpimiin kesäpäiviin. Täysin aloittelijan tuurilla tylysti katkaisin hihan kaavan silmämääräisesti kivasta kohtaa ja kappas, hihoista tuli juuri eikä melkien sopivat. Näinkin ilmeisesti voi joskus käydä. Hyvä tietää. Kangas taas viskoosia ja muutaman ärräpään kera se käyttäytyi jo lähes niin kuin kankaan kuuluukin. Ja hei, nyt osasin jo rypyttääkin, jee! Muutama ylimääräinen ryppy on näköjään eksynyt hihoihin mekon matkatessa mytyssä pyörän korissa kuvauspaikalle. Onneksi lähtenevät silitysrautaa vilauttamalla.

Keskikesän luontokuvien myötä toivotan ihanaa juhannuksen ja keskikesän aikaa. Nautitaan!

2 comments mekko, mekkotehdas, ompelu

Tehtaan tyttö

Olen aikaisemminkin varoitellut, että ompelukärpänen on nurkan takana ja kohta puraisemassa. No nyt se puraisi. Viimeinen tikki oli se, kun kauppareissulla kävin ompelukoneliikkeessä "nopeasti vain katsomassa koneiden hintoja". Pyh ja pah. Minähän kävelin sieltä kirkkaan oranssin 60-luvun Husqvarnan kanssa ulos. Unelmakone, ei kaipaa öljyä, painaa kuin synti ja myyjän mukaan ompelee vaikka peltiä. Ei tarvinnut kuitenkaan uuden omistajan kanssa ommella peltiä - vielä.

Mitä: Inger-mekko, kirjasta Mekkotehdas

Mistä: Eurokankaan palalaarin viskoosi

Miten: Ompelukoneella (!)

Miksi: Ompeluilon vallassa

Neuletakki on aikaisemmin neulomani Dexter.

Opin tästä paljonkin. Ensinnäkin sen, ettei viskoosi ole aloittelijan kangas. Se ei pysy aloillaan sitten millään, ei kankaan leikkauksessa (käytin kankaan painoina lähes kaikkia tästä kotitaloudesta löytyviä kirjoja) eikä ompelussa. Yrittää luistaa paininjalan alta heti kun ompelijan silmä välttää. Liukas liero. Mutta kyllä se kauniisti laskeutuu. Ja peittää sen, ettei aloitteleva ompelija aluksi ihan oikein ymmärtänyt rypytyksen tekniikkaa. Purkamiseen ei lähdetty, sillä kangas olisi varmaan siitäkin luistanut. Muutama korjausryppy sinne tänne ja voilá. Tämä on ihan ensimmäinen ompelemani vaate, jota kehtaan jo käyttääkin. Ja paljon olen jo käyttänytkin.

Tässä heti seuraava varoituksen sana. Ommeltuja mekkoja on tällä hetkellä jo neljä kappaletta. Kyllä, neljä. Siitä juontuu otsikkokin. Näitä on tehtailtu. Kaikki mekot ovat samasta Mekkotehdas-kirjasta. Siinä on juuri sopivan idioottivarmoja ohjeita ja kaavoja tällaiselle sunnuntaiompelukonehuristelijalle. Enkä ole ainut, joka näihin mekkoihin on hurahtanut. Näitähän on nähty monessakin blogissa (viimeisen vuoden aikana, minä taas vähän myöhässä), myös neuleblogeissa. Niin ne tännekin vaan livahtivat. Ja kuten Mekkotehtaan Sunna ja Kirsi kirjassaan sanoivat, ei tytöillä voi koskaan olla liikaa mekkoja kaapissa.

5 comments 2016, mekko, mekkotehdas, ompelu

Minun ystäväni on kuin...

Villasukka! Tai paremminkin, minun ystäväni on yhtä kuin villasukka. Minä olen tässä kevät- ja kesähelteillä neulonut vimmatusti villaa. Välillä tulee sukkapuuskia ja silloin puuskat on toteutettava.

Olen myös harjoitellut minulle uutta tekniikkaa: varpaista varteen kaksi sukkaa yhtä aikaa ranskalaisella kantapäällä. Mikä sanahirviö. Tämä on mielestäni ehdottomasti paras sukkatekniikka tähän astisella neulomisurallani (jos nyt niin kehtaa sanoa), sillä näin saa tehtyä kaksi sukkaa kerralla, käytettyä kaiken langan loppuun asti, mikäli tarvitsee, ja saa tismalleen saman näköisen sukan kuin neuloisi varresta varpaisiin. Tähän tekniikkaan en ole löytänyt varsinaista ohjetta, ainakaan suomeksi. Olen jopa pohtinut, josko semmoisen itse tekisi. Olisiko sille kiinnostusta?

Mitä: Petäjä-sukat

Mistä: keltainen Zitron Trekking XXL

Miten: Varpaista varteen kaksi kerralla ranskalaisella kantapäällä, pyöröpuikko 3,0

Miksi: Kesävillojen viemänä