Kaunis sana, eikö? Rötväke-sanan kuulin, kun joku kertoi lempivillapaidastaan, joka on semmoinen löysä, pehmeä, lämmin ja semmoinen kaikkialla pidettävä. Ihan selvä rötväke.
Tämä ohje on ollut neulejonossani jo ties kuinka kauan. Vihdoin sain sen puikoille. Tai kaikki lähti oikeastaan siitä, kun Titityyssä taannoin ilmoitettiin Rowanin Fine Tweedin loppumyynnistä. Minä menin ja vein korin viimeiset kerät tätä sävyä. Ihana langan sävy, jota en osaa sanoin kuvailla. Luumuinen, vähän vaaleanpunaisehko, marjapuuroinen. No, annetaan kuvien puhua puolestaan, ne osaa paremmin.
Mitä: La grasse matinée (ilmainen ohje englanniksi Ravelryssa ja suomeksi täällä)
Mistä: Rowan Fine Tweed
Miten: Pyöröpuikot 3,0 ja 2,5
Miksi: Lempirötväkkeeksi (hih, mikä sana!)
Rowanin Fine Tweed oli tosi jännä lanka! Välillä seitinohutta, välillä yllättävän paksua. Ensin vähän jännitti, että voiko tästä tulla muka tasaista pintaa, mutta kappas vain, niinhän siitä tuli. Tai tuollaista sopivan rouhean tasaista. Tweed-nypyt tuo vielä oman lisäyksensä rouheuteen. Kuitenkin lopputulos on hämmentävän pehmeä ja todella kevyt.
Mun neulekäsiala on mysteeri. Saan tiheyden sopimaan (useimmiten) täydellisesti ohjeen tiheytyeen. Jostain ihmeellisestä syystä saan kaula-aukon silti isommaksi, kuin on tarkoitus. Mysteeristä, eikö? Vaikka teen aloituksen pienemmillä puikoilla, tässäkin jouduin alussa vähentämään silmukoita, että sain kaula-aukon pysymään paikallaan. Onneksi jaksan aina purkaa aloituksen, kun huomaan tämän mysteerin. Se, miten paljon sadatteluja ja muita kauniita sanoja siihen menee, ei kuulu tähän tekstiin.
Tämän paidan kruunu on ehdottomasti hihojen ja alareunan pienet, mutta sitäkin tärkeämmät pitsit. Tai reiät. Miten sen haluaa nähdä. Se viimeistelee muuten niin simppelin paidan. Ja niitä oli kiva tehdä. Kyllä neulojankin mielihyvä täytyy ottaa huomioon.
Lempirötväke on ollut ehdottomasti nimensä arvoinen neulottava. Tällä jatketaan kohti syksyn ja talven pakkasia!
.png)
