Tehtaan tyttö

Olen aikaisemminkin varoitellut, että ompelukärpänen on nurkan takana ja kohta puraisemassa. No nyt se puraisi. Viimeinen tikki oli se, kun kauppareissulla kävin ompelukoneliikkeessä "nopeasti vain katsomassa koneiden hintoja". Pyh ja pah. Minähän kävelin sieltä kirkkaan oranssin 60-luvun Husqvarnan kanssa ulos. Unelmakone, ei kaipaa öljyä, painaa kuin synti ja myyjän mukaan ompelee vaikka peltiä. Ei tarvinnut kuitenkaan uuden omistajan kanssa ommella peltiä - vielä.

Mitä:  Inger-mekko, kirjasta Mekkotehdas 

Mistä: Eurokankaan palalaarin viskoosi

Miten: Ompelukoneella (!)

Miksi: Ompeluilon vallassa

Neuletakki on aikaisemmin neulomani Dexter. 

Opin tästä paljonkin. Ensinnäkin sen, ettei viskoosi ole aloittelijan kangas. Se ei pysy aloillaan sitten millään, ei kankaan leikkauksessa (käytin kankaan painoina lähes kaikkia tästä kotitaloudesta löytyviä kirjoja) eikä ompelussa. Yrittää luistaa paininjalan alta heti kun ompelijan silmä välttää. Liukas liero. Mutta kyllä se kauniisti laskeutuu. Ja peittää sen, ettei aloitteleva ompelija aluksi ihan oikein ymmärtänyt rypytyksen tekniikkaa. Purkamiseen ei lähdetty, sillä kangas olisi varmaan siitäkin luistanut. Muutama korjausryppy sinne tänne ja voilá. Tämä on ihan ensimmäinen ompelemani vaate, jota kehtaan jo käyttääkin. Ja paljon olen jo käyttänytkin.

Tässä heti seuraava varoituksen sana. Ommeltuja mekkoja on tällä hetkellä jo neljä kappaletta. Kyllä, neljä. Siitä juontuu otsikkokin. Näitä on tehtailtu. Kaikki mekot ovat samasta Mekkotehdas-kirjasta.  Siinä on juuri sopivan idioottivarmoja ohjeita ja kaavoja tällaiselle sunnuntaiompelukonehuristelijalle. Enkä ole ainut, joka näihin mekkoihin on hurahtanut. Näitähän on nähty monessakin blogissa (viimeisen vuoden aikana, minä taas vähän myöhässä), myös neuleblogeissa. Niin ne tännekin vaan livahtivat. Ja kuten Mekkotehtaan Sunna ja Kirsi kirjassaan sanoivat, ei tytöillä voi koskaan olla liikaa mekkoja kaapissa. 

5 comments 2016, mekko, mekkotehdas, ompelu

Share: