Antamisen Ilo

Kävi niin, että lähdin kesälomareissulle mummolaani. Mummoa eikä vaaria ei enää ole, mutta kesäisin sodan jälkeen rakennettua rintamamiestaloa asuttavat tätini ja setäni.

Kesälomareissua varten kävin Titityyssä valitsemassa itselleni täydellisen harmaan langan reissuneuletta varten. Ravelrysta valitsin jo pitkään ihailemani mallin. Aloitin neulomaan itselleni täydellistä loppukesän huivia.

Mummolassa neuloin huivia pirtin kiikkustuolissa leivinuunin ääressä (ei hätää, se ei ollut näillä helteillä päällä). Tätini - nainen, joka vuosikymmenten ajan on sukittanut ja lapastuttanut koko suvun vauvasta vaariin - ihaili moneen otteeseen neulomustani. Ihaili ja ihmetteli, miten noin kaunista pitsiä voi osata neuloa. "Kun minä neulon vain niitä sukkia ja lapasia". Huivi koki käsissäni muutoksen. Se ei enää tuntunut omalta huivilta, tiesin sen kuuluvan tädilleni.

Valmistuttuaan pingotin huivin "salaa" iltahämärissä räsymattojen päälle tädin mentyä nukkumaan. Aamulla ojensin valmiin, kauniin huivin tädilleni. Kainuulaisen kainouden siivittämänä täti otti huivin ilolla vastaan. Antamisen ilo on paras ilo.

 
Mitä:  Antamisen Ilo -huivi (Pebble Beach Shawl, maksullinen ohje Ravelryssa)

Mistä: Isager Highland Silk, hieman alle 150g 

Miten: Knit Pro -pyöröpuikot 3,5 

Miksi: Silkasta antamisen ilosta

5 comments 2016, huivi, Isager, pitsi, pitsineule

Share:

Ensimmäisen kerran toisen kerran

Viimeksi, kun neuloin neulepaitaa, kerroin, etten kovinkaan usein neulo samaa ohjetta toistamiseen. Tämä neule oli kuitenkin poikkeus, sillä ohje oli niin ihana (taas se sana tulee tänne) ja malli hyvin mieleinen, että pakkohan se oli tehdä toisenkin kerran. Tällä kerralla paita valmistuikin jo aika rivakasti. Muistaakseni itse neulontavaihe kesti noin viikon, hiihtolomaviikon. Päättelyt ja viimeistelyt ottivatkin sitten noin...kaksi kuukautta. Ups.

Mitä:  Isabell Kraemerin Dexter-neuletakki (maksullinen ohje Ravelrysta)

Mistä: Isager Merilin  

Miten:  Pakko myöntää, etten enää muista. Luulisin, että 3,0 ja 3,5. Ehkä? 

Miksi: Toistamiseen omaan käyttöön 

Taannoin ennen hiihtolomaa (huh, kuka niin kauas enää edes muistaa?) Kerässä oli Isagerin langat alennuksessa. Rohmusin ostoskoriin lähes kaikista Isagerin langoista paidan verran keriä, kunnes onneksi tulin järkiini. Niinkin käy joskus. Laitoin ihan sähköpostilla viestiä Kerän väelle, että apuva, päättämätön neuloja kaipaa apua. Sain pian vastauksen, jossa ehdottamaani Dexterin neuleohjeeseen suositeltiin esimerkiksi Merilin-lankaa. Nappiehdotus! Kyllä Kerän väki osaa. 

Metallinapit on ostettu Titityystä.

Viime kerrasta poiketen, tein koetilkun. Olen nyt (ehkä) oppinut läksyni, sillä se kannatti taas. Sain koosta hieman pienemmän ja paremmin päälle istuvamman kuin viime kerralla. Hihojen pituuttaa vielä mietin. Niitä voisi muutaman sentin vielä pisentää. Mutta on tämä näinkin erittäin käyttökelpoinen neuletakki. 

Merilinin myötä ihastuin pellavaan. Olen yrittänytkin metsästää nyt sopivaa pellavalankaa kesäneuleisiin. Onko ehdotuksia? Mitään mallia ei, tapani mukaan, tietenkään ole vielä mietitty. Kunhan inspiroidun tästä pellavasta ensin. Kyllä se malli sieltä sitten tulee aikanaan. Sitä ennen on vielä villaisia neuleita tiedossa. 

Kaunista kevätviikon alkua! 

- Sanna 

11 comments 2016, helmineule, Isager, neuletakki

Share:

Retki

Harrastan retkeilyä. En vielä mitään kovin extremeä, mutta rakastan kansallis- ja luonnonpuistoja, metsän rauhaa ja pehmeitä, mutkittelevia polkuja. Vuosien saatossa olen keräillyt jo jonkun verran retkeilijän perusvarusteita; makuupussin, trangian, kuksan, retkikengät... Mutta varsinkin näin talviaikaan (mihin talviaikaan, lumihan juuri suli?) vaatetuksen merkitys ulkona oleillessa korostuu. Käsityöharrastuksen myötä olen oppinut onneksi laadukkaiden materiaalien merkityksen ja eri materiaalien ominaisuudet. Niistä on erityistä hyötyä mietittäessä ulkoiluvaatteita, joiden tulee lämmittää, mutta jotka eivät saa hiostaa. Näiden oppien pohjalta neuloin itselleni joka retkeilijän perusvarusteen: villapaidan.

Mitä:  Retki-paita (mukaillen Jonna Hietalan Kerällä-kirjan "Kaula-aukosta alaspäin" -paidan ohjetta)  

Mistä: Novita Isoveli ja Isager Alpaca 1 yhdessä neulottuna

Miten:  Ylhäältä alas raglan-lisäyksillä, koivupyöröt 6,0

Miksi: Retkeilijän perusvarusteeksi 

Äiti kiikutti minulle taannoin kassillisen Novitan villalankaa. "Sinä kun oot tehnyt niitä sukkia meille niin paljon, niin ota tästä vähän lisää lankaa". En viitsinyt mainita, miten oma lankavarasto on lähiaikoina pullistunut kilokaupalla, vaan iloisena ilmaisesta langasta otin kassin hymyssä suin vastaan ja aloin suunnitella villapaitaa. Ja koska olen päässyt nyt niin sanotusti "parempien" lankojen makuun, halusin paitaan vielä jotain pientä ekstraa. Kävin Titityystä nappaamassa hyllyn viimeiset vaaleanpunaiset Isagerin Alpaca 1:t. Yllätyin itsekin tuosta vaaleanpunaisesta valinnasta, mutta sävy oli niin herkullinen, ettei sitä pieni ihminen voinut vastustaa (katsokaa vaikka!). En tiennyt, mitä Alpaca 1 ja äidiltä saamani Novitan Isoveli toisistansa tykkäisivät, mutta ilmeisesti ne viihtyvät kohtuullisen hyvin yhdessä.

Villapaita pääsi heti testikäyttöön, kun suuntasimme pääsiäislomalla Kolin jylhiin maisemiin. Kolilla Retki-paita oli mukanani hiihtoladulla sekä päiväpatikoinneilla. Yöksi ripustin paidan tuulettumaan ulos pakkaseen ja seuraavana päivänä taas päälle. Retki-paita läpäisi testin heittämällä. Se lämmitti Kolin korkeiden vaarojen tuulta vastaan ja sinnitteli väsyneen hiihtäjän päällä sohjoisilla laduilla. Se kesti painavan päivärepun painon alla patikoidessa ja jaksoi mukisematta nuotiopaikan savuisessa tunnelmassa. Ihan harmittaa laittaa paita nyt kaappiin kevättä piiloon. Tai jos sittenkin jätän paidan vielä esille siltä varalta, että juhannuksena tulee lunta ja heinäkuussa on nollakeli. Suomen kesä ei neulojaa petä.

Huomatkaa, mikä huivi on kaulassa. Aiemmin talvella neulomani alpakkainen huivi, jonka aluksi
hylkäsin lahjoitettavien koriin, mutta joka sittemmiten on ollut mukanani lähes kaikkialla ja osoittautunut mitä parhaimmaksi huivi-kumppaniksi. Hyi minua.

Ja ei hätää, myös aiemmin postaamani Eräritaritar oli reissussa mukana. Se pääsi hieman hienompaan käyttöön, kevyemmille retkille ja esiteltäväksi hiihtokahvioissa ja ravintoloissa. Se oli jopa vähän polleana näistä esittelyistä. Ja ihan syystä.

4 comments 2016, Isager, raita, villapaita

Share:

Uuteen vuoteen

Minä se jätin pokalla välistä joulupäivitykset, välipäivien kuulumiset ja uuden vuoden kollaasit. Sillattein. Mutta taas jatkuu!

Voin kuitenkin sen verran sanoa, että on ollut muuten hyvä joululoma. Rentouttava, rakkaiden ihmisten täyteinen, hyvällä ruoalla maustettu ja ennen kaikkea - täynnä neulomista. Ihan tosi, en muista koska viimeksi olisin saanut näin paljon neuletöitä aikaiseksi - tai ainakin aloitettua - muutaman viikon aikana. Aloitetaan nyt näistä.

Mitä:  Uuden vuoden pipa (ohje täältä)

Mistä: Hjertegarn Exclusive Alpaca, n. 50g

Miten:  Pyöröpuikko 3,5 ja 4,0 

Miksi: Omaan päähän 

Olen tehnyt pipon samalla ohjeella ennenkin. Silloin tosin yksivuotiaalle. Nyt muutaman kymmenvuotta vanhemmalle itselleni. Mutta hyvä tuli nytkin! Ohjetta muokkasin ihan sen verran, että tein loppukavennukset hieman aikaisemmin. Tuli paniikki, että lanka loppuu kesken, jos teen ihan loppuun asti, vaikka sitä olisi ollut vielä toinenkin kerä. Mutta siitä toisesta kerästä voi tehdä vielä jotain muuta! Humanistin logiikka...

Oli miten oli, tämä pipa on hyvä juuri näin!

Ja tässä näkyy myös uusi huivini. Sen olen itse asiassa aloittanut jo aiemmin syksyllä. Piti keksiä sopiva neule viikon Espanjan työmatkalle, jossa tiesin istuvani paljon ensin lentokoneessa ja myöhemmin bussissa. Istumista tosin oli paljon, mutta tulipahan neulottua tätä jättimäistä huivia hyvät pätkät Espanjan pikku teillä. Ehkä siihen jäi pieni ripaus Espanjan tunnelmaa, qué?

Mitä:  Uuden vuoden huivi (ohje omasta päästä)

Mistä: Isager Alpaca 2

Miten:  Pyöröpuikko 4,5

Miksi: Omaan kaulaan

Etsin pitkään huiviohjetta, joka olisi tarpeeksi yksinkertainen, ettei siihen sen enempää tarvitsisi keskittyä. Halusin myös ehdottomasti paaaaaksut raidat. En löytänyt sellaista mistään. Keksin sitten itse. Kaikessa yksinkertaisuudessaan huivi on neulottu niskasta alaspäin, reunoissa ja keskellä tehty joka kierroksella langankierrot niin, että seuraavalla kierroksella neuleeseen muodostuu pieni reikärivi. Mukava pieni yksityiskohta.

Olen lukenut monista blogeista Isagerin lankojen hehkutusta. Ajattelin, että ehkä se on uutuudenviehätystä, ainakin täällä Keski-Suomessa se on ollut tämän viime (!) vuoden uusi juttu. Mutta ei, kyllä täytyy sanoa, että ainakin tämä Alpaca 2 on kaiken hehkutuksen arvoista. Liityn samaan Isager-lankojen fanijoukkoon muka-niin-kriittisestä asenteestani huolimatta. Hurahdin.

 Nämä värit ovat kyllä mun juttu, täydelliset. Ja tuo pehmeys. Harmi, kun sitä ei saa välitettyä internetin kautta. Toisaalta, se on sen arvoista, että se pitää kokea itse. Joko hehkutin tarpeeksi?

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille lukijoille. Toivon teille käsitöiden täyteistä vuotta! 

7 comments 2016, Isager, kolmiohuivi, pipo

Share: