Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitsineule. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitsineule. Näytä kaikki tekstit

Sisämaan tyttö

Mitä:  Veera Välimäen East Coast Girl (maksullinen ohje Ravelryssa)
Mistä: Drops Alpaca 
Miten: Pyöröpuikot 3,0 ja 2,5
Miksi: Joka sisämaan tyttö (ja varmaan muunkin maan tytöt) tarvitsevat pitsineuletakin 

Tämä malli on ilmestymisestään saakka kummitellut päässäni ja vaatinut päästä neulottavakseni. Kerran lankakoria penkoessani käsiini sattui Dropsin usvan sinivihertävät Alpaca-lankakerät ja PAM - siitä se lähti. Neulojaa vietiin kuin härkää sarvista. Tai neulojaa puikoista. Tiedättehän? Muutama hassu päivä ja siinä se on, valmis paita. 


Ihana neulottava. Kohtuullisen helppo, pystyi samalla katsomaan televisiota, mutta piti mielenkiinnon kuitenkin yllä. Erittäin tyytyväinen olen tuon kaarrokkeen istuvuuteen. Ne eivät aina istu, mutta tämä istuu kuin valettu. Luultavasti niskan lyhennettyjen kerrosten ansiota. Nerokas se, joka on sen keksinyt. 


Kaarrokkeen pitsiosuuden taisin alussa purkaa muutamaan kertaan. Ensin, koska en (taaskaan) lukenut ohjetta kunnolla ja neuloin liian pitkälle samaa kuviota. Mikä luetunymmärtämistaito? Toiseksi, pohdin tuota pitsikuvioiden ja nurjien silmukoiden suhdetta. Kuvittelin, että nurjat silmukat jatkaisivat samassa linjassa ja pitsikuviot kulkisivat niiden välissä. Nyt ne menevät lomittain. Tutkin alkuperäisen ohjeen kuvia suurennuslasin kanssa ja tulin siihen tulokseen, että näin se on mentävä. Oli miten oli, kuvio miellyttää omaa silmääni - oli se oikein tai väärin neulottu - ja se siitä.


Nappivalintaa mietin pitkään. Olin jo ompelemassa metallisia nappeja, mutta päädyin sitten näihin kierrätysnappeihin, jotka tongin loputtomasta nappipurnukastani (se on muuten terapeuttinen purnukka se!). Voi olla, että samanlaiset napit olisivat tuoneet viimeistellymmän fiiliksen ja niin päin pois, mutta minä en olekaan sen ihan viimeistellyn ystävä. Jotain pientä pitää olla. Niin, ja halusin ehdottomasti koko rivistön täydeltä nappeja, vaikka alkuperäisessä mallissa on vain muutama. Koska heti taskujen jälkeen napit ovat ihan pop. 


Meinasin jättää vartalo-osan muotoilut pois. Ajattelin, että ei, minä en mitään nakin kuorta halua, haluan löysähkön ja mukavan neuleen. Onneksi en jättänyt, tähän malliin muutama kavennus lantion kohdalla sopii erinomaisesti eikä paita silti tunnu nakin kuorelta. Kerrankin sitä malttoi uskoa ohjetta eikä lähteä soveltamaan muka paremmin tietävänä. Joskus näinkin.



Tästä paidasta tuli aivan ihana. Pehmeä, jopa hieman ylellinen, lämmin ja mukava. Kyllä se Välimäen Veera vaan osaa. 


Ja kyllä, jo perinteeksi muodostunut kuvausassistentti oli myös paikalla ja eksyi mukaan kuviin. Assistentti ei ollut kovin tyytyväinen kuvauspaikkaan pienen kokonsa takia ja istui kuvausten ajan takkini päällä. Vaati siitä vielä palkkiota, mokomakin. 

Antamisen Ilo

Kävi niin, että lähdin kesälomareissulle mummolaani. Mummoa eikä vaaria ei enää ole, mutta kesäisin sodan jälkeen rakennettua rintamamiestaloa asuttavat tätini ja setäni.

Kesälomareissua varten kävin Titityyssä valitsemassa itselleni täydellisen harmaan langan reissuneuletta varten. Ravelrysta valitsin jo pitkään ihailemani mallin. Aloitin neulomaan itselleni täydellistä loppukesän huivia.


Mummolassa neuloin huivia pirtin kiikkustuolissa leivinuunin ääressä (ei hätää, se ei ollut näillä helteillä päällä). Tätini - nainen, joka vuosikymmenten ajan on sukittanut ja lapastuttanut koko suvun vauvasta vaariin - ihaili moneen otteeseen neulomustani. Ihaili ja ihmetteli, miten noin kaunista pitsiä voi osata neuloa. "Kun minä neulon vain niitä sukkia ja lapasia". Huivi koki käsissäni muutoksen. Se ei enää tuntunut omalta huivilta, tiesin sen kuuluvan tädilleni.


Valmistuttuaan pingotin huivin "salaa" iltahämärissä räsymattojen päälle tädin mentyä nukkumaan. Aamulla ojensin valmiin, kauniin huivin tädilleni. Kainuulaisen kainouden siivittämänä täti otti huivin ilolla vastaan. Antamisen ilo on paras ilo.

 
Mitä:  Antamisen Ilo -huivi (Pebble Beach Shawl, maksullinen ohje Ravelryssa)
Mistä: Isager Highland Silk, hieman alle 150g 
Miten: Knit Pro -pyöröpuikot 3,5 
Miksi: Silkasta antamisen ilosta



Rehellisen rouheaa

Nyt jotain muutakin kuin sukkaa. Lupasinhan.

Tampereen Lankamaailmassa kesällä piipahtaessani (rehellisesti sanottuna, ei siellä kukaan voi vain "piipahtaa") käteen tarttui muutama vyyhti Pirtin Kehräämön Kampalankaa. Suomalaisuus, pehmeän rouhea pinta ja huumaava lampaan tuoksu - tämä tyttö oli myyty. Nämä rehellisen karheat langat houkuttaa kovasti. Ja syystäkin.

Mitä: Helppo kolmiohuivi (ilmainen ohje Ravelryssa)
Mistä: Pirtin Kehräämön Kampalanka, vähän vajaa 200g 
Miten: Knit Pro pyöröpuikot 4 (olisi voinut olla isompikin koko), neulottu niskasta alaspäin
Miksi: Omaan kaulaan rehellistä rouheutta 





Huivi oli, nimensäkin mukaisesti, helppo neulottava. Sopiva siis minulle. Television katselun tai musiikin kuuntelun lomaan sopii helppo työ. Silloin tuntuu, että se neuloutuu ihan itsestään. Tämä tuli muutamassa illassa valmiiksi. Tapansa mukaan se kuitenkin kiltisti odotteli käsityökorissa päättelyä ja viimeistelyä tovin. No, ainakin viikon.



Niin, ja  viime postauksesta poiketen, tämä on kaikkea muuta kuin "ihan jees". Tästä tuli täydellinen.



Kuvista iso kiitos M:lle! 

Apina by Cookie A.

Tein ensimmäistä kertaa "kuuluisan" (varsinaisesti en tiedä, onko hän kuuluisa, itse olen törmännyt blogi- ja käsityömaailmassa tähän nimeen niin useasti, että päättelin hänen olevan jo vähintäänkin kuuluisa) Cookie A:n suunnittelemat sukat. Enkä ihmettele, että näitä malleja kehutaan.


Mitä: Monkey (kirjasta Cookie A. Sukkia. Rakkaudella)
Mistä: Araucania Ranco Luxury Merino Blend
Miten: Bambusukkapuikot 2,25 
Miksi: Ihastellen kauniisti suunniteltuja sukkia



Näissä opin uutta. Nimittäin silmukoidun kärjen. Olen sitä hieman vältellyt, kuvittelin senkin olevan jotain, johon vain superneulojat (keitä lie ovat??) pystyvät. Kappas vain, minäkin tein sen. Hyvällä ohjeella ja kärsivällisyydellä. Toisessa sukassa jo ymmärsinkin, mitä tein. Ensimmäinen meni jotakuinkin kieli keskellä suuta ja neula (vai peukalo?) keskellä kämmentä.


Valitsin helpoimmasta päästä olevan mallin ja sehän muuten oli oikeasti helppo! En tiedä, mitä sitten kuvittelin, mutta tämä malli valmistui sutjakkaasti ja kuvion oppi nopeasti. Näiden suosion huomaa myös Ravelrysta. Muutama muukin joskus kutonut tällä mallilla...


Lankana on ikuisuuden muhittamani Araucania Ranco, jonka väristä en pidä sitten en yhtään. Se on samaan aikaan jotenkin pliisu ja liian räikeä. Tässä mallissa itseasiassa jopa siedän sitä. Muissa malleissa olenkin monen monta kertaa aloittanut tästä jotain ja purkanut sen saman tein. Lisätään sekin siis Cookie A:n kehulistaan - saa ruman sukkalangan näyttämään siedettävältä!


Niin, ja kirjasta aloitin jo heti toisen mallin. Ups...

Vielä on kesää jäljellä

Eikö?! Ainakin täällä sitä on. Tai nyt se taitaa vasta alkaa. Ainakin lämpötilat on sen mukaiset ja tämä sukkatehdas tuottaa vain lisää sukkia. Mutta winter is coming... You know. Ja onneksi voi tehdä myös tällaisia söpön kesäisiäkin sukkia.

Mitä: Kesäiset palmikkosukat, malli oma
Mistä: Regia 4ply
Miten:  Loopaten koivupyöröillä 2,5 (kyllä, mä osaan sen nyt!) 
Miksi: Koska kesä!



Ohjetta luulin ottavani Novitan vanhasta sukkalehdestä. Sitten otin sukat reissuun mukaan ja ohje jäi tietenkin kotiin. Myöhemmin, kun ohjetta taas vilkaisin, huomasin että eihän se nyt mennyt sinne päinkään. Joten näistä tuli sitten oma malli. Ja varpaista varteen kaksi sukkaa kerralla harjoittelu on jo näin pitkällä. Hihii. 



Ja kantapää. Ai että. Kyllä sitä on ihminen pienestä iloinen.


Väreistä tulee mieleen ihan metsämansikat. Nams.


Nämä jääkin ihan itselle. Sipsuttelen näillä loppukesän, vaikka sitten helteellä.



Toive toteutettu

Aiemmin keväällä postaamani huivilahjakortti äidille tuli melkein heti takaisin toiveiden kera. Äidin toiveissa oli saada huivi, joka olisi "ylellinen, pehmeä, pitsinen" ja väreinä sai olla "roosa ja hopeanharmaa". Ei mikään ihan helppo tehtävä. Mallin löysin nopealla Ravleryn selailulla ja se oli ihana, helppo ja tavattoman kaunis neulottava. Eikö? 


Mitä: Cameo-huivi (maksullinen ohje Ravelrysta) 
Mistä: Roosa Tuulen Tytär ja hopeanharmaa Cascade Heritage
Miten:  Pyöröpuikot 4,0
Miksi: Äidin toiveiden mukaan lahjaksi








Huivi on tavoittanut saajansa ja oli kuulemma juuri sellainen kuin pitikin. Seuraaviakin tilauksia sieltä jo huudeltiin...

Aurinkohiiri kävi Antarktiksella

Ensimmäinen Ravelry-ostokseni. Jännitti. Uskallanko? Entä jos maksu ei onnistukaan? Entä jos ohje onkin huono? Entä jos kulutan tästä lähin kaikki rahani Ravelryn kauniimpiin ohjeisiin? Noh. Kaikki kysymykset oli turhia. Paitsi tuo viimeinen. Uskalsin, maksu oli helpompaa kuin luulin ja ohje oli enemmän kuin hyvä ja huivi onnistunut. Katsokaa vaikka! 


Mitä: Janina Kallion Antarktis (maksullinen ohje Ravelryssa)
Mistä: Mysteerilanka nimeltä Aurinkohiiri 
Miten:  Knit Pro pyöröpuikot 3,5 
Miksi: Aurinkohiiren innoittamana 











Lanka on mysteeri. Olen sen netistä ostanut, mutta vyöte oli kadonnut sen siliän tien, kun joskus olin vyyhdin innostunut kerimään. Värjäyksen nimi oli Aurinkohiiri, siitä otsikon nimi.  Muistaakseni se oli sukkalanka, jossa oli nailonia. Tai puuvillaa... Oli miten oli, huivi on täydellinen ja väristä tykkään (taas) niin maan vietävästi. 

Aurinkoisia päiviä kevääseen!





Kerttu-sukkia

Pitsisukkia, siis. Tämä oli ihana malli, helppo ja nopeasti ulkoamuistettava, mutta kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoinen. Ehkä siksi värkkäsinkin näitä kolmet putkeen. Yhdet on vielä siis kuvaamatta.

JA! Vihdoin opin sen, ihan oikeasti opin. Kaksi sukkaa yhtä aikaa varpaista varteen kutomisen pyöröpuikoilla Magic Loop -tekniikalla  (siihen hyvät ohjeet löytyy mm. täältä). Siinä vasta lausehirviö. Kantapään tein eri tavalla kuin linkkamassani blogissa neuvotaan. Ehdottamasti suosittelen opettelemaan jälkeen päin tehdyn kantapään (mm. täältä voi katsoa vinkkiä). Kuinka helppoa on pyöräpuikoilla sutia menemään yhtä putkea varpaista varteen asti ja pysähtyä vain kantapään kohdalla kutomaan apulanka ja sitten saa taas jatkaa sutimista. Sopii minulle hätähousulle, joka ei aina jaksa keskittyä tekeleiden vaikeisiin kohtiin, vaan haluaisi samalla katsella televisiota tms. Aluksi hiukan epäilytti, että sopiiko tuommoinen kantapää minun jalkaani, tai kenenkään jalkaan, mutta kyllähän se sopii.


Mitä: Kerttu-sukat
Mistä: Regia 4-ply
Miten: Varpaista varteen Knit Pro -pyöröpuikoilla 2,5
Miksi: Silkasta ilosta











Ja toiset samanmoiset eri värissä:

Mitä: Kerttu-sukat
Mistä: Novita Nalle
Miten: Varpaista varteen Knit Pro -pyöröpuikoilla 2,5
Miksi: Silkasta ilosta




Ja kantapäät. Kyllä on kauniit.



Ja kyllä, myönnän, ettei lähes neonvihreä sukkaplokki ole omiaan kuvaamaan tällaisia hempeitä pitsisukkia. Mutta eipä tuo haitanne. Minua ainakaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Sisällön tarjoaa Blogger.