Ja hop sulahei sula hopsansaa

Korvamato, olkaa hyvä. Eihän näitä sukkia voi kutsua miksikään muuksi kuin Peppi Pitkätossu -sukiksi. Lanka on itseraidoittuvaa ja sukkien neulominen oli hykerryttävän tyydyttävää raitojen vaihtumista seuratessa. Raidat saivat vaihtua omaan tahtiinsa, joten molemmat sukat ovat eri näköiset. Ihan vaan, koska Peppi Pitkätossukin tekisi niin. 

Mitä:  Perussukat (oma malli)

Mistä: Trailing Clouds Mind the Gap -sukkalanka 

Miten: Varpaista varteen kaksi sukkaa yhtä aikaa, Knit Pro -pyöröt 2,5

Miksi: Lanka edellä, raidoista nauttien

Lanka ja sen saaminen käsiin vaatikin väijymistaitoja. Taannoin Facebookissa ihailin kyseisestä langasta neulottuja sukkia ja ihmettelin, mistä tuota lankaa saa, kun valmistajan Etsy-kauppa huutaa aina ei-oota. Lankaterapian Ryyni ystävällisesti vinkkasi, että Etsy-kauppaan tulee päivitys aina torstaisin klo 12. Siellä minä sitten väijyin lankaa ostoskoriin klo 11:59 ja klo 12 sain kun sainkin yhden vyyhdin napattua. Hyvä niin, koska ne menivät heti käsistä. Aikamoinen salaseura. 

Jos jotain risuakin voi antaa langasta, niin se haisi oudolle. Voimakkaasti ei-luonnolliselle, teolliselle. Mutta mitä voi odottaa, jos värit kirkuvat kilometrin päähän. Ei niitä varmaan kasveista olla uutettu. Harvemmin kukaan jalkojani (onneksi) haistelee, joten eiköhän asia ole sillä selvä.

Nämä jäävät ihan itselle käyttöön. Lapsesta asti olen ihaillut Peppi Pitkätossua ja samaistunut hahmoon. Nyt olen askeleen lähempänä, meillä on samanlaisehkot sukat.

7 comments 2016, raita, varpaista varteen, villasukat

Share:

Eko

Neuloessani Värihurmio-huivia ihastuin sen aina oikein raidoitettuun osioon. Tämä huivi onkin oikeastaan samanalainen, mutta ilman lyhennettyjä kerroksia. Hyvin helppo tehdä siis. Kun lisäykset tekee vain reunoissa, huivista tulee puolikuun muotoinen. Juuri hyvä kiepauttaa kaulan ympäri. 

Käyn läpi jonkinlaista roosa-vaaleanpunainen -vaihetta. Jotenkin niiden sävyt iskee nyt ja täysillä. Juuri Jyväskylän neulefestareilta kotiutin muutaman kerän ihanan roosaa sukkalankaa. Mitä lie lapsuuden prinsessavaihetta tässä eletään uudestaan.

Mitä:  Eko-huivi omasta päästä 

Mistä: Rintalan luomulampaan villalanka (harmaa), Puffalan langan yllätyspussista saatu kasvivärjätty 100% merinolanka (roosa), Isager Alpaca 1 (vaaleanpunainen)

Miten: Knit Pro -pyöröpuikot 4,0 

Miksi: Villalankojen sulassa sovussa ja roosan pauloissa 

Tuo Eko-nimi on, myönnettäköön, pientä viherpesua, mutta menköön tällä kertaa. Ekoksi huivin tekee luomulampaan villalanka sekä kasvivärjätty Puffalan merinolanka. Vähän ehkä harmittaa, että menin tunkemaan Isagerin Alpaca 1:n tuonne mukaan. Yritin kuluttaa sitä loppuun. Enkä onnistunut siinäkään. Hienosti meni. 

Käyttöön tämä taitaa päästä vasta kesäsäiden jälkeen, sillä villalanka, alpakka ja merino ovat aika lämpöinen yhdistelmä. Se ei onneksi haittaa, sillä jos muistanette, olen varsin palelevaa sorttia.

Lämpöistä heinäkuun jatkoa! 

Sanna 

1 comment 2016, ainaoikein, huivi, raita, villa

Share:

Retki

Harrastan retkeilyä. En vielä mitään kovin extremeä, mutta rakastan kansallis- ja luonnonpuistoja, metsän rauhaa ja pehmeitä, mutkittelevia polkuja. Vuosien saatossa olen keräillyt jo jonkun verran retkeilijän perusvarusteita; makuupussin, trangian, kuksan, retkikengät... Mutta varsinkin näin talviaikaan (mihin talviaikaan, lumihan juuri suli?) vaatetuksen merkitys ulkona oleillessa korostuu. Käsityöharrastuksen myötä olen oppinut onneksi laadukkaiden materiaalien merkityksen ja eri materiaalien ominaisuudet. Niistä on erityistä hyötyä mietittäessä ulkoiluvaatteita, joiden tulee lämmittää, mutta jotka eivät saa hiostaa. Näiden oppien pohjalta neuloin itselleni joka retkeilijän perusvarusteen: villapaidan.

Mitä:  Retki-paita (mukaillen Jonna Hietalan Kerällä-kirjan "Kaula-aukosta alaspäin" -paidan ohjetta)  

Mistä: Novita Isoveli ja Isager Alpaca 1 yhdessä neulottuna

Miten:  Ylhäältä alas raglan-lisäyksillä, koivupyöröt 6,0

Miksi: Retkeilijän perusvarusteeksi 

Äiti kiikutti minulle taannoin kassillisen Novitan villalankaa. "Sinä kun oot tehnyt niitä sukkia meille niin paljon, niin ota tästä vähän lisää lankaa". En viitsinyt mainita, miten oma lankavarasto on lähiaikoina pullistunut kilokaupalla, vaan iloisena ilmaisesta langasta otin kassin hymyssä suin vastaan ja aloin suunnitella villapaitaa. Ja koska olen päässyt nyt niin sanotusti "parempien" lankojen makuun, halusin paitaan vielä jotain pientä ekstraa. Kävin Titityystä nappaamassa hyllyn viimeiset vaaleanpunaiset Isagerin Alpaca 1:t. Yllätyin itsekin tuosta vaaleanpunaisesta valinnasta, mutta sävy oli niin herkullinen, ettei sitä pieni ihminen voinut vastustaa (katsokaa vaikka!). En tiennyt, mitä Alpaca 1 ja äidiltä saamani Novitan Isoveli toisistansa tykkäisivät, mutta ilmeisesti ne viihtyvät kohtuullisen hyvin yhdessä.

Villapaita pääsi heti testikäyttöön, kun suuntasimme pääsiäislomalla Kolin jylhiin maisemiin. Kolilla Retki-paita oli mukanani hiihtoladulla sekä päiväpatikoinneilla. Yöksi ripustin paidan tuulettumaan ulos pakkaseen ja seuraavana päivänä taas päälle. Retki-paita läpäisi testin heittämällä. Se lämmitti Kolin korkeiden vaarojen tuulta vastaan ja sinnitteli väsyneen hiihtäjän päällä sohjoisilla laduilla. Se kesti painavan päivärepun painon alla patikoidessa ja jaksoi mukisematta nuotiopaikan savuisessa tunnelmassa. Ihan harmittaa laittaa paita nyt kaappiin kevättä piiloon. Tai jos sittenkin jätän paidan vielä esille siltä varalta, että juhannuksena tulee lunta ja heinäkuussa on nollakeli. Suomen kesä ei neulojaa petä.

Huomatkaa, mikä huivi on kaulassa. Aiemmin talvella neulomani alpakkainen huivi, jonka aluksi
hylkäsin lahjoitettavien koriin, mutta joka sittemmiten on ollut mukanani lähes kaikkialla ja osoittautunut mitä parhaimmaksi huivi-kumppaniksi. Hyi minua.

Ja ei hätää, myös aiemmin postaamani Eräritaritar oli reissussa mukana. Se pääsi hieman hienompaan käyttöön, kevyemmille retkille ja esiteltäväksi hiihtokahvioissa ja ravintoloissa. Se oli jopa vähän polleana näistä esittelyistä. Ja ihan syystä.

4 comments 2016, Isager, raita, villapaita

Share:

Kylvää kylvää

Joulutilausten hetket ovat kuumimmillaan. Sukkaa on joka nurkassa ja joka puikolla. Näitä on kuitenkin mukava tehdä - aina on eri koko ja eri väri. Ja siinä sohvan nurkassa neuloessani mietin useinkin, minkämoiseen jalkaan ja minkälaisia katuja tallamaan nämä päätyvät.

Mitä: Kylvö-sukat (oma malli)

Mistä: Novita Nalle 

Miten:  Knit Pro -sukkapuikot 2,5  

Miksi: Tilaustyönä  

Näitä sukkia kuvatessa rupesin pohtimaan, miten ihmeessä ihmiset ottaa marraskuussa minkäänlaisia valokuvia töistään. Nämä kuvat otettiin "valoisaan" aikaan kolmen apuvalon turvin ja silti jouduin muokatessa säätämään valoisuusasetuksia. Phuuh. Villasukatkin kaipaavat valoa tähän aikaan vuodesta.

Kääräisin nämä pakettiin ja ne matkaavat juuri sopivasti postilakon loputtua uuteen kotiinsa hyvissä ajoin ennen joulua. Vielä ehtii tilata jouluksi sukkia ja muita käsityöläisten ihanuuksia itselleen tai lahjaksi täältä.

Valon vähyyden vuoksi aion lisätä kotiini vielä muutaman valosarjan ja kynttilän. Ei pääse pimeä yllättämään. Valoa iltoihinne! 

2 comments Kylvö, raita, tilaustyö, villasukat

Share:

Luovuuslapaset

Mulla on selvästi pakkomielle nimetä näitä käsitöitä rimmaavasti (esimerkiksi Sannan sukat, Vilukissan villasukat). Ne vaan tulee jostain. Ehkä se on sitä luovuutta...tai sitten ei...

Mitä: Luovuuslapaset (peruslapaset intialaisella peukalokiilalla) 

Mistä: luovia kerien loppuja

Miten:  koivupuikot 3,0

Miksi: inspiraationa ja väriterapiana 

Tuo intialainen peukalokiila on tullut jäädäkseen. Se sopii ainakin omaan peukaloon täydellisesti. Hieman jäi harmittamaan tuo raitojen vaihtumiskohta. Olen ennenkin käyttänyt Dropsin päättelytekniikkaa raidoittaessa, mutta minä saan kyllä semmoisen sahalaidan aikaiseksi värin vaihtumiskohtaan, että se kyllä näkyy ja tuntuu. Onko vinkkejä siihen? 

Nämä piristää loskaisina ja harmaina kevätaamuina, kun ennen auringonnousua pitää lähteä koiran kanssa lenkille. Kyllä neulojan kelpaa. 

Leave a Comment lapaset, raita

Share: