Näytetään tekstit, joissa on tunniste huivi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huivi. Näytä kaikki tekstit

Antamisen Ilo

Kävi niin, että lähdin kesälomareissulle mummolaani. Mummoa eikä vaaria ei enää ole, mutta kesäisin sodan jälkeen rakennettua rintamamiestaloa asuttavat tätini ja setäni.

Kesälomareissua varten kävin Titityyssä valitsemassa itselleni täydellisen harmaan langan reissuneuletta varten. Ravelrysta valitsin jo pitkään ihailemani mallin. Aloitin neulomaan itselleni täydellistä loppukesän huivia.


Mummolassa neuloin huivia pirtin kiikkustuolissa leivinuunin ääressä (ei hätää, se ei ollut näillä helteillä päällä). Tätini - nainen, joka vuosikymmenten ajan on sukittanut ja lapastuttanut koko suvun vauvasta vaariin - ihaili moneen otteeseen neulomustani. Ihaili ja ihmetteli, miten noin kaunista pitsiä voi osata neuloa. "Kun minä neulon vain niitä sukkia ja lapasia". Huivi koki käsissäni muutoksen. Se ei enää tuntunut omalta huivilta, tiesin sen kuuluvan tädilleni.


Valmistuttuaan pingotin huivin "salaa" iltahämärissä räsymattojen päälle tädin mentyä nukkumaan. Aamulla ojensin valmiin, kauniin huivin tädilleni. Kainuulaisen kainouden siivittämänä täti otti huivin ilolla vastaan. Antamisen ilo on paras ilo.

 
Mitä:  Antamisen Ilo -huivi (Pebble Beach Shawl, maksullinen ohje Ravelryssa)
Mistä: Isager Highland Silk, hieman alle 150g 
Miten: Knit Pro -pyöröpuikot 3,5 
Miksi: Silkasta antamisen ilosta



Eko

Neuloessani Värihurmio-huivia ihastuin sen aina oikein raidoitettuun osioon. Tämä huivi onkin oikeastaan samanalainen, mutta ilman lyhennettyjä kerroksia. Hyvin helppo tehdä siis. Kun lisäykset tekee vain reunoissa, huivista tulee puolikuun muotoinen. Juuri hyvä kiepauttaa kaulan ympäri. 

Käyn läpi jonkinlaista roosa-vaaleanpunainen -vaihetta. Jotenkin niiden sävyt iskee nyt ja täysillä. Juuri Jyväskylän neulefestareilta kotiutin muutaman kerän ihanan roosaa sukkalankaa. Mitä lie lapsuuden prinsessavaihetta tässä eletään uudestaan.

Mitä:  Eko-huivi omasta päästä 
Mistä: Rintalan luomulampaan villalanka (harmaa), Puffalan langan yllätyspussista saatu kasvivärjätty 100% merinolanka (roosa), Isager Alpaca 1 (vaaleanpunainen)
Miten: Knit Pro -pyöröpuikot 4,0 
Miksi: Villalankojen sulassa sovussa ja roosan pauloissa 



Tuo Eko-nimi on, myönnettäköön, pientä viherpesua, mutta menköön tällä kertaa. Ekoksi huivin tekee luomulampaan villalanka sekä kasvivärjätty Puffalan merinolanka. Vähän ehkä harmittaa, että menin tunkemaan Isagerin Alpaca 1:n tuonne mukaan. Yritin kuluttaa sitä loppuun. Enkä onnistunut siinäkään. Hienosti meni. 




Käyttöön tämä taitaa päästä vasta kesäsäiden jälkeen, sillä villalanka, alpakka ja merino ovat aika lämpöinen yhdistelmä. Se ei onneksi haittaa, sillä jos muistanette, olen varsin palelevaa sorttia.

Lämpöistä heinäkuun jatkoa! 

Sanna 

Värihurmio

Värihurmio, väri-ihastus, värirakkaus, värikiintymys, väriliikutus... Minä päädyin värihurmioon. Ja tämä on hurmannut monen muunkin, sillä Ravelryssa on hurjat 14 680 projektia tästä huivista! Siinä voisi puhua jo yhteishurmiosta. 

Taannoin joku linkkasi Facebookin Neulonta-ryhmään Lanitium Ex Machinan nettikaupan. Se sai semmoisen suosion, että koko kauppa oli tovin jopa kaatuneena. Minä, mainosten helppo uhri, olin tietenkin ensimmäisten joukossa nettikaupassa ja sain tuotteet ostettua ennen lankaromahdusta (hehe). Vaikka nettikauppaanhan menin sillä asenteella, että "no, katsotaan nyt, miltä tarjonta näyttää". Pah, ei kukaan neuloja sano noin. Tervetuloa Matti takaisin kukkaroon. Siellähän sinä viihdyt. 

Mitä:  Värihurmio-huivi eli Veera Välimäen Color Affection (maksullinen ohje Ravelrysta)
Mistä: Lanitium Ex Machina BFL Sock Twist väreissä Golden Barley (keltainen) ja Destinations St. Petersburg (turkoosi) ja Silky BFL Sock värissä Eurydice (vaaleahko harmaa) 
Miten:  Pyöröpuikot 4,0
Miksi: Kauniiden lankojen viemänä



Ainoa miinus on, että olisin kaivannut tuohon yläreunan kireyteen jotakin vinkkiä. Siis, miten sen voi välttää. Liekö kiinni käsialastani vai mistä, mutta nyt nuo langanvaihdoskohdat väkisin vetää yläreunaa vähän kasaan. Tosin pingotuksella sai lähes ihmeitä aikaiseksi. Kuten aina.  Muistaakseni jossakin Janina Kallion huivissa on ollut jokin vinkkiviitonen tällaisen varalle. Muistaako joku muukin? 


Tässä oli taas minulle uusia asioita. Oppii se vanha koirakin uusia temppuja, vai kuinka? Huivin muoto on nerokas. Ensin neulotaan tuo puolikuun muotoinen, omassa huivissani harmaan ja keltaisen vuorotteluosio. Sen jälkeen otetaan kolmas väri, tässä turkoosi, mukaan ja lyhennettyjen kerrosten avulla tehdään alareunaan ikäänkuin reunaan nähden vinosti raitoja. Ja huivista tulee lopulta kuitenkin täysin symmetrinen, minä kun olen symmetristen asioiden ystävä.  Pienet humanistiaivot olivat ihan ihmeissään.


Lanitium Ex Machinan käsinvärjäyksen tulokset ovat mykistävän kauniita. Ihan tosi, mykistävän. Minä kun kerin näitä lankoja kerille - ja varsinkin kun pääsin neulomaan - ihan huokailin ihastuksesta. Ja yritin jakaa ihastustani myös puolisolle, joka ei ehkä päässyt ihan niin hurmioon tästä kuin minä. No, se annettakoon anteeksi. Tämän kerran.


Lämpöisiä kevätpäiviä! 

Toivoo neuloja, joka jatkaa (näköjään) villaisten neulomuksien kanssa, vaikka mittari kipuaakin jo lähelle kahtakymmentä. 

Noku paleli

Muistatteko vielä, kun oli pakkasia? Niitä jääääätävän kylmiä, niin että ajatuksetkin jäätyivät matkalla aurinkoisempaan paikkaan. Eihän siitä edes ole kauaa, mutta nämä lumiloskaräntämitätuoltataivaaltatulee -kelit ovat jättäneet ne pakkaspäivät varjoonsa. Itseasiassa, nyt kun miettii, nehän oli ihan kivoja pakkasia. Niillä sai hyvällä omallatunnolla olla sisällä (koirakin sanoi itsensä irti lenkkeilystä muutaman pakkaspäivän jälkeen), ja neuloa vaikka tällaisia: 

Mitä:  Kämmekkäät (omasta päästä) 
Mistä: Roosa Louhittaren Luolan Tuulentytär ja vaaleanharmaa BC Garn Baby Alpaca
Miten:  Bambusukkapuikot 2,25
Miksi: Noku paleli



Minulle on kerääntynyt kaikki suvun ääreisverenkiertohäiriöisten geenit, koska varpaitani  ja sormiani palelee lähestulkoon aina. Kesät talvet. Puhumattakaan niistä neljä kertaa kylmemmistä kuin meidän pakastimessa -pakkasista. Siksi siis nämä kämmekkäät. Niitä pidinkin sitten yötä myöten käsissä. Ei palellut enää niin paljon.

Kämmekkäiden kaveriksi myös huivi. Itseasiassa kämmekkäät tehtiin huivista ylijääneestä langasta. No, kuitenkin.

Mitä:  Zilver-huivi (ilmainen ohje Ravelryssa)
Mistä: Vaaleanharmaa BC Garn Baby Alpaca
Miten:  Pyöröpuikot 3,0 (ehkä?)
Miksi: Noku paleli edelleen


Ensin ajattelin, että huivista tuli hassun pieni. Sinänsä, ei se pieni ole, mutta jos vertaa vaikka tähän aiemmin neulomaani huiviin, on tämä pieni. Huiviraukka olikin hetken lahjoitettavien korissa, kunnes koin vastuudekseni ottaa sen omaan käyttöön. Ja täydelliseen käyttöön se pääsikin! Keksin nimittäin, että tämä unelmanpehmeä huivi mahtuu täydellisesti paksun toppatakkini kauluksen alle ja kaulus mahtuu vielä kiinni. Ja niin kaikki olivat tyytyväisiä.



 Tuo BC Garn:n alpakkalanka on muuten pehmeää!!! Huh, ihan kuin jotakin pilvenreunaa neuloisi. Oli siinä tietenkin myös huonot puolensa. Se oli aikas löyhäkierteistä ja minun sekundabambupuikoilla, joiden päät ovat vähän niin ja näin terävät, tarttui tuo pilvenreunalanka milloin mihinkäkin väliin. Tai tipahti puikoilta. Ja neuloja sadatteli baby alpakat maan rakoon. Mutta koska vauva-alpakat lämmittivät tämänkin jääkalikan läpi niiden pakkaspäivien, annan kaiken anteeksi. Minä ja vauva-alpakat ollaan sujut.



- Sanna

Rehellisen rouheaa

Nyt jotain muutakin kuin sukkaa. Lupasinhan.

Tampereen Lankamaailmassa kesällä piipahtaessani (rehellisesti sanottuna, ei siellä kukaan voi vain "piipahtaa") käteen tarttui muutama vyyhti Pirtin Kehräämön Kampalankaa. Suomalaisuus, pehmeän rouhea pinta ja huumaava lampaan tuoksu - tämä tyttö oli myyty. Nämä rehellisen karheat langat houkuttaa kovasti. Ja syystäkin.

Mitä: Helppo kolmiohuivi (ilmainen ohje Ravelryssa)
Mistä: Pirtin Kehräämön Kampalanka, vähän vajaa 200g 
Miten: Knit Pro pyöröpuikot 4 (olisi voinut olla isompikin koko), neulottu niskasta alaspäin
Miksi: Omaan kaulaan rehellistä rouheutta 





Huivi oli, nimensäkin mukaisesti, helppo neulottava. Sopiva siis minulle. Television katselun tai musiikin kuuntelun lomaan sopii helppo työ. Silloin tuntuu, että se neuloutuu ihan itsestään. Tämä tuli muutamassa illassa valmiiksi. Tapansa mukaan se kuitenkin kiltisti odotteli käsityökorissa päättelyä ja viimeistelyä tovin. No, ainakin viikon.



Niin, ja  viime postauksesta poiketen, tämä on kaikkea muuta kuin "ihan jees". Tästä tuli täydellinen.



Kuvista iso kiitos M:lle! 

Toive toteutettu

Aiemmin keväällä postaamani huivilahjakortti äidille tuli melkein heti takaisin toiveiden kera. Äidin toiveissa oli saada huivi, joka olisi "ylellinen, pehmeä, pitsinen" ja väreinä sai olla "roosa ja hopeanharmaa". Ei mikään ihan helppo tehtävä. Mallin löysin nopealla Ravleryn selailulla ja se oli ihana, helppo ja tavattoman kaunis neulottava. Eikö? 


Mitä: Cameo-huivi (maksullinen ohje Ravelrysta) 
Mistä: Roosa Tuulen Tytär ja hopeanharmaa Cascade Heritage
Miten:  Pyöröpuikot 4,0
Miksi: Äidin toiveiden mukaan lahjaksi








Huivi on tavoittanut saajansa ja oli kuulemma juuri sellainen kuin pitikin. Seuraaviakin tilauksia sieltä jo huudeltiin...

Anoppi

Anoppi pääsi pingottumasta ja oli kasvanut oikeisiin mittoihinsa. Meinasi nimittäin jäädä hieman lyhyeksi. Onneksi pingottamiseen voi aina luottaa. Reilusti nuppineuloja ja kunnon venytys ajaa asiansa. Selkeyden vuoksi tämä huivi meni pyöreitä täyttävälle anopille. Ei hätää.

Niin se kevät herättää huivihimon (hihi, mikä sana!) tähänkin neulojaan. Mutta kyllä sukkiakin vielä tulee. Ihan villaisiakin. Tulee taatusti vielä läpi kesän.


Mitä: Anoppi (ohje Ravelrysta)
Mistä: Drops Alpaca 
Miten:  bambupyöröt 3,0
Miksi: anopille pyöreiden kunniaksi 






Anoppi paketissaan

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Sisällön tarjoaa Blogger.