Enpä ole ennen kaivannut pyyhenipsuja. Yhtäkkiä uudenvuoden aattoaamuna (kun piti muun muassa siivota ja tehdä ruokaa) tuli fiilis, että nyt niitä tarvii. Ja tietenkin, kun tällainen fiilis tulee, niitä tarvitaan nyt ja heti. Tein pyyhenipsut siis itse.
Materiaalina oli juuttinarua, puisia helmiä ja verhoklipsuja (onko niillä joku virallinen nimi?). Mallia otin Piipadoon tyttösten askarteluista. Jäin kaipaamaan omaan käyttöön vielä hieman ei-niin-räikeitä pyyhenipsuja, mutta niukka puuhelmikokoelmani sisälsi vain näitä värejä tällä kertaa.
Näitä tehdessä pidin mielessä ensi joulun joululahjoja. Koskaan ei voi olla liian ajoissa, eikö? Myös ystävänpäiväkortin välissä tällainen olisi kiva pikku lisä.
Vihreät nipsut näin jo kesäkuun mökkiviemisiksi kera bambuisen tiskiliinan tai pikku korin.
Keltainen on yksi lempi väreistäni ja nämä taitavat jäädä koristamaan omaa kotia.
Laivaston sininen ja vaaleanpunainen väreinä sopivat hurmaavan hyvin yhteen. Nämäkin ehkä kesämökille, vaikka puuceetä piristämään.
Materiaalina oli juuttinarua, puisia helmiä ja verhoklipsuja (onko niillä joku virallinen nimi?). Mallia otin Piipadoon tyttösten askarteluista. Jäin kaipaamaan omaan käyttöön vielä hieman ei-niin-räikeitä pyyhenipsuja, mutta niukka puuhelmikokoelmani sisälsi vain näitä värejä tällä kertaa.
Näitä tehdessä pidin mielessä ensi joulun joululahjoja. Koskaan ei voi olla liian ajoissa, eikö? Myös ystävänpäiväkortin välissä tällainen olisi kiva pikku lisä.
Vihreät nipsut näin jo kesäkuun mökkiviemisiksi kera bambuisen tiskiliinan tai pikku korin.
Keltainen on yksi lempi väreistäni ja nämä taitavat jäädä koristamaan omaa kotia.
Laivaston sininen ja vaaleanpunainen väreinä sopivat hurmaavan hyvin yhteen. Nämäkin ehkä kesämökille, vaikka puuceetä piristämään.
