Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoneule. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoneule. Näytä kaikki tekstit

No onkos tullut...

Näyttääkö sukat tutulta? Kyllä, ne ovat Niina Laitisen joulukalenterisukat viime joululta. Ja kyllä, tein ne viime jouluna. Melkein. Tein niitä jouluna vähän. Ja tammikuussa myös. Sitten kesällä loput. Ja nyt päättelin ne, melkein vuosi myöhemmin lokakuussa. Ups. 

Mitä:  Niina Laitisen joulukalenterisukat vuosimallia 2015 (ilmainen ohje mm. Ravelryssa)
Mistä: Beige Tee Tee Pallas ja luonnonvalkoinen Novita Nalle
Miten: Pyöröpuikoilla 3,0 varpaista varteen kaksi kerralla
Miksi: Joulukalenterista joululahjaksi




Ainakin on ensimmäinen joululahja valmiina! Taidan kääräistä nämä suoraan pakettiin ja jäädä odottelemaan, josko Laitisen Niina keksisi tänäkin vuonna joulukalenterisukkaset. Sillä nämä olivat varsin mukavaa neulottavaa, vaikkei kirjoneule (edelleenkään) ole vahvin alueeni. 
4 comments , , ,

Eräritaritar

Luitko otsikon muutamaan kertaan? Pakko oli nimetä tämä paita Eräritarittareksi (huh, pitipä tavuttaa muutamaan otteeseen tuokin!). Alkuperäinen ohje on Islantilaisia neuleita -kirjasta ohje nimeltä Riddare, joka on islantia ja tarkoittaa ritaria. Minä tein tästä naisten version, siksi -tar pääte. Ja paita kuvattiin siskon kanssa lauantain eräretkellä.

Mitä:  Eräritaritar (alkuperäinen ohje Riddare kirjasta Islantilaisia neuleita) 
Mistä: Ístex  Léttlopi
Miten:  Alhaalta ylös koivupuisilla pyöröillä 3,0 ja 4,0
Miksi: Kevään viimeisille pakkaspäiville 

Olen tästä hieman ylpeä. Ehkä aika paljonkin ylpeä. Sillä en ole mikään kirjoneuleguru. Muutaman kerran olen kirjoneuletta tehnyt, ja useamman kerran siinä epäonnistunut. Nyt olin kerrankin kaukaa viisas, ja opettelin ensin kirjoneuletekniikat alta pois, niin että paita onnistui sutaista sitten kerralla. Tai melkein kerralla. En purkanut kuin kerran kaarrokeosan. Se on vähän. Jos tuijottaa tuota kaarroketta tarkemmin, siellä on muutama kierros, jotka aiheuttivat päänvaivaa kolmen langan kanssa, joista ainakin kahta piti välillä sitoa ja muistaa lankadominanssi ja äh. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tästä tuli parempi kuin osasin kuvitellakaan! 


Kirjoneuletekniikoista opettelin ensinnäkin lankadominanssin. Eli sen, miten päin lankoja pidellään. Ja niitähän pidellään sitten samoin päin hamaan tappiin asti. Täällä ainakin havainnollistava teksti lankadominassista. 

Sitten se lankojen pitäminen käsissä, niin, että ne tosiaan on samassa järjestyksessä koko ajan. Kokeilin ensin tätä. Hyvä ohje, ja toimi kyllä muissa hommissa, joissa oli lyhyempiä langanjuoksuja mutta ei tässä työssä. Kaikkea kannattaa silti kokeilla. Lopulta päädyin pitämään lankoja näin (löytyy sivun lopusta). Silloin kun työssä oli kolme lankaa samaan aikaan ja niitä sidottiin tuonne ja tänne (niitä rivejä ei tässä paidassa muuten montaa ollut - onneksi), otin käyttöön viidakon lait: yksi lanka sormella, muut oman onnensa nojassa työn takapuolella. Mites se sanonta meni; kaikki on sallittua sodassa, rakkaudessa ja kirjoneulomisessa. Eikö? 


 Tämä on ihan kaikkien tapojeni vastaista, mutta neuloin myös mallitilkun! Ja kyllä sanon, että kannatti. Nyt osasin ennakoida ja valita löysähkölle käsialalleni ohjetta hieman pienemmät puikot. Ja kas, samaan neuletiheyteen päästiin ja neule sopii päälleni täydellisesti. Menin jopa niin pitkälle, että tutkin aiemmin paidan tehneiden kommentteja (tämä on oikeasti niin neuletapojeni vastaista tällainen huolellisuus), ja sain selville, että tässä mallissa (kuten ilmeisesti aika monessa kirjan muussakin mallissa) hihat ovat, ainakin naisten käsiin, suunnattoman isot. Ne teinkin omasta päästä. Pieniä vaikeuksiahan se aiheutti siinä kohtaa, kun hihat piti yhdistää vartalo-osaan. Mutta hei, siitäkin selvittiin! 


Ja nyt mulla on kauniimpaakin kauniimpi Eräritaritar-paita. Minä onnellinen. Yhtä onnellinen kuin kuvausassistenttimme tässä kuvassa. 


Mukavaa alkanutta viikkoa!

- Sanna
7 comments , , ,

Emäntä

Pitkästä aikaa tilaustyötä. Minä pidän siitä, vaikka jotkut eivät. Pidän neuloessa ajatuksesta, minkälaiseen kotiin sukat valmistuttuaan pääsevät ja siitä pienestä ilosta, jonka saan sukkien myötä saajalleen antaa. Ajatuksesta, missä kaikkialla minun tekemät sukat maailmaa näkevätkään ja keitä tapaavatkaan. Voihan se olla, että tilaustyöni pääsevät vielä joskus vaikka jonkun "tärkeän" henkilön jalkoihin. Ihan tosi, voi olla.


Mitä: Emäntä-sukat (oma malli)
Mistä: Novita Nalle harmaa ja punainen
Miten: Koivuiset sukkapuikot 3,0
Miksi: Tilaustyönä


Näissä sukissa on jo pienen pieni häivähdys joulua. Uskaltaako sitä vielä sanoa...


 

1 comment , ,

Pikku Pertsalle

Työkaveri jäi viime viikolla mammalomalle odottelemaan pienen pojan syntymistä. Työmatkalla vitsailtiin nimistä. Hän ei missään nimessä halunnut lapseaan kutsuttavan esimerkiksi "pikku Pertsaksi". Kuinkas muutenkaan, minä kirjoitin korttiin "pikku Pertsalle" ja otsikoinpa vielä tämän postauksenkin tuolla nimellä. Kjäh kjäh.

Pikku Pertsa sai (tai saa, kun ilmestyy maailmaan) jalkaansa keltaiset villasukat mallilla, jonka olen tehnyt ennenkin. On se vaan hyvä. Helppo, mutta kuitenkin mielenkiintoinen tehdä ja lopputulos on kaunis.

Mitä: Pikku Pertsan kirjoneulesukat (ohje Life with Mari -blogista)
Mistä: Keltainen ja valkoinen Novita Nalle 
Miten: Knit Pro -sukkapuikot 2,5
Miksi: Pikku Pertsan syntymän kunniaksi







2 comments , ,

Pikku sukat

Heipähei täältä sateen keskeltä. Heinäkuu onkin mennyt lähes täysin reissatessa. Laskeskelin juuri, että kolme päivää olen ollut kotona tässä kuussa. Mutta aina on sentään käsityö ollut mukana. Siitähän ei luovuta, vaikka missä päin maailmaa menisi!

Nämä sukat ovat itseasiassa valmistuneet,*kröhöm*, muistaakseni jopa jo alkukeväästä. Sitten tuli muuta eikä kerennyt viimeistellä ja kun kerkesi, ei pääsyt koneelle jaada jaada jaada... Mutta tässä ne nyt on!

Mitä: Vauvan ja taaperon sukat (ohje täällä)
Mistä: Nyt on pakko myöntää, että en muista. Sukkalankaa kuitenkin ovat.
Miten:  Koivupuiset sukkapuikot 3,0
Miksi: Harjoitellen kirjoneuletta











Ohje on Marin blogista. Tykkäsin tästä hurjana! (Voiko niin sanoa. Olin ihan hurjana, tykkäsin tästä niin paljon? Kuitenkin.) Kirjoneule ei todellakaan ole vahvinta osaamistani, mutta tämä oli niin yksinkertainen ja kaunis kuvio, että onnistui tällaiseltakin poropeukalolta. Näitä voisi tehdä lisää tässä syssyn pimetessä ja viilentyessä.

Käsityörintama on todella ottanut tuulta alleen, kun on joutunut pitelemään sadetta sisällä. Tämä bloggaaminen ei ilmeisesti niinkään. Mutta aina voi tehdä parannuksen, eikö?
2 comments , ,

Pienille kuninkaallisille

Lähden viikonloppuna Helsinkiin vierailemaan ystäväni luona, jolla on kaksi ihanaa, alle 3-vuotiasta lasta. He ovat oikeita persoonallisuuksia. Tämä pipo muistuttaa jollekin pilvenreunaa (meinasin jopa laittaa otsikoksi "pienille pilvipäille", mutta koska oli kyse lapsista ja yleisestä sivistyneisyydestä, jätin sen sitten välistä), mutta minusta se on selvästi kruununreunus. Pienet kuninkaalliset saavat viikonloppuna painaa lämpimät kruunut päähänsä.


Mitä: Little Scallops -pipo (ohje Ravelrysta)
Mistä: vanhat merinovillalankojen jämät + keltainen Regian sukkalangan loppu kaksinkertaisena
Miten:  bambupuikot 3,5 ja 3,0
Miksi: tuliaisiksi Helsingin kuninkaallisille  






Viimeisessä kuvassa myös kolmas pipo. Näin käy aika usein. Samaa mallia tulee muutama liikaa, usein minulla on kolme sukkaa per sukkapari. Kun jokin siinä ensimmäisessä menee pieleen, mutta pakko silti tehdä se loppuun asti. Vasemman puoleisessa en ollut tyytyväinen käsialaani enkä kuvion selkeyteen. Tulipa harjoiteltua.
Leave a Comment ,

Välipäivien harmautta

Harmaa on näköjään ollut teemavärini tässä välipäivinä. Joten käytin sitä sukissakin. Tai no, lähinnä yritin kuluttaa lankavarastoani loppuun, kun ensi viikolla tulee taas uutta lankaa postissa. Ups...

Tein parit kirjoneuleet. Tuo puna-harmaa -yhdistelmä viittaa ainakin omissa silmissä ehkä vähän liikaa jouluun vielä, mutta menköön. Harmaa ja sininen kivasti tuki toisiaan. Nämä kaikki menee joulun aikana tyhjenneeseen sukkavarastoon odottamaan parempia päiviä ja (toivottavasti) onnellisia omistajia.

Mitä: Laulusukat, Sukupolvien silmukat -kirja (2014)
Mistä: Novita harmaa ja punainen Nalle
Miksi: varastoa kartuttamaan






Mitä: Emännän sukat, oma ohje
Mistä: Novita harmaa ja punainen Nalle
Miksi: varastoa kartuttamaan






Mitä: Perusharmaat, oma ohje
Mistä: Novita sininen ja harmaa Suomalainen sukkalanka
Miksi: varastoa kartuttamaan



On muuten hieman vaikeaa yrittää ottaa omista jaloistaan itse kuvaa olohuoneen pöydällä seisten, hieman hämärässä valaistuksessa. Siitä seuraa yleensä jotain tällaista:

Mihin se tarkennus meni?
Ei mahdu kuvaan!
Leave a Comment ,
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Sisällön tarjoaa Blogger.

Copyright Namin näköinen. Designed by BloggerTemplate