Antamisen Ilo

Kävi niin, että lähdin kesälomareissulle mummolaani. Mummoa eikä vaaria ei enää ole, mutta kesäisin sodan jälkeen rakennettua rintamamiestaloa asuttavat tätini ja setäni.

Kesälomareissua varten kävin Titityyssä valitsemassa itselleni täydellisen harmaan langan reissuneuletta varten. Ravelrysta valitsin jo pitkään ihailemani mallin. Aloitin neulomaan itselleni täydellistä loppukesän huivia.


Mummolassa neuloin huivia pirtin kiikkustuolissa leivinuunin ääressä (ei hätää, se ei ollut näillä helteillä päällä). Tätini - nainen, joka vuosikymmenten ajan on sukittanut ja lapastuttanut koko suvun vauvasta vaariin - ihaili moneen otteeseen neulomustani. Ihaili ja ihmetteli, miten noin kaunista pitsiä voi osata neuloa. "Kun minä neulon vain niitä sukkia ja lapasia". Huivi koki käsissäni muutoksen. Se ei enää tuntunut omalta huivilta, tiesin sen kuuluvan tädilleni.


Valmistuttuaan pingotin huivin "salaa" iltahämärissä räsymattojen päälle tädin mentyä nukkumaan. Aamulla ojensin valmiin, kauniin huivin tädilleni. Kainuulaisen kainouden siivittämänä täti otti huivin ilolla vastaan. Antamisen ilo on paras ilo.

 
Mitä:  Antamisen Ilo -huivi (Pebble Beach Shawl, maksullinen ohje Ravelryssa)
Mistä: Isager Highland Silk, hieman alle 150g 
Miten: Knit Pro -pyöröpuikot 3,5 
Miksi: Silkasta antamisen ilosta



5 kommenttia:

  1. Ihana huivi ja ihana tarina! Ja iso peukku tuolle kainuulaiselle kainoudelle :)

    VastaaPoista
  2. Upea huivi. Ihana lahja toiselle! Itse pidän kovasti käsitöiden antamisesta toisille. Siitä saa iloa parhainta.

    VastaaPoista
  3. Ihana tarina. Parasta on, kun neuleeseen liittyy joku tarina tai muisto

    VastaaPoista
  4. Kaunis huivi. Ja lisäksi on vielä tosi mukavaa antaa neulelahja sellaiselle, joka osaa arvostaa sitä :)

    VastaaPoista
  5. Ihana huivi, ja ihaninta on kyllä antaa se jollekulle ihanalle ja rakkaalle.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Sisällön tarjoaa Blogger.