Kehräyksen erävoitto

Oletteko koskaan kehränneet lankaa? En ollut minäkään ennen toissa viikonloppua (joo joo, eipäs huudella siellä tästä bloggaustahdista.) Alkuvuodesta huomasin, että Titityyssä oli tarjolla Louhittaren Luolan Tuulian pitämä kehräyskurssi. Minulla on ollut pitkään jo salainen - tai no, ei se mikään salainen enää ole, kun täällä siitä huutelen - haave, että joku kaunis päivä saan neuloa oman pihani lampaista itse työstämääni lankaa. Juu, on se aika romantisoitu. En tiedä, mitä seinän takana asuva taloyhtiön puheenjohtaja sanoisi, jos meidän asfalttipihalle vaivihkaa tupsahtaisi muutama lammas. Nyt on ainakin yksi vaihe siitä selvitetty, se kehrääminen. Ja sainpa Tuulialta vinkkejä myös itse kerimiseen ja raakavillan pesemiseen ja karstaamiseen. Mutta nyt siihen kehräämiseen.



Oikealla kauniisti kiedottuna vessapaperirullaan aivan ensimmäinen yritys kehräämisestä. Kierre meni siinä (Tuulian monista neuvoista huolimatta) väärään suuntaan. Että niin...Värttinällä ensimmäinen niin sanottu "onnistunut" tuotos. Sitä voi kuulemma kutsua taidelangaksi. Olen tyytyväinen. Muistikirjakin oli mukana. Kotona katsoin, mitä olin saanut aikaiseksi. Siellä luki otsikko, päivämäärä ja että materiaalina toimii esimerkiksi suomenlampaan villa.


Tässä kurssitoverin taidonnäyte värttinällä kehräämisen toisesta vaiheesta, siitä pelottavasta, kun penkistä pitää nousta ylös ja antaa langan ja kuidun kehrääntyä "itsestään". Huomatkaa, miten opin käyttämään ammattitermejä kurssilla. Hyvä, että se muistikirja oli siinä pöydällä.

Tuulia painotti kurssilla, että kehräys on laji, joka voi ottaa helposti fysiikan päälle haastavan asennon vuoksi. Kehräystä tulisi harjoitella hiljalleen, ei pitkiä aikoja kerrallaan eikä huonossa asennossa. No, arvatkaapa, mitä minä tein? Kolmen tunnin kehräyskurssin päätteeksi hiihdin vauhdilla kotiin, otin kurssikassista (johon saattoi ehkä eksyä lauantain pimeillä tunneilla muutama valmis lankakeräkin Titiyyn hyllyistä. Hups.*) värttinän ja kuitua esiin ja painoin menemään. Illan pimeille tunneille asti. Ai oliko niska ja hartiat jumissa, niin kuin Tuulia varoitteli? No oli. Ai opinko tästä, että kuuntele sitä fiksumpaa kerrasta? No opin. Huoh.

* olin tietenkin ensin maksanut langan, herranjestas.




Voin sanoa oppineeni kehräämään kurssilla. Enemmän opin kuitenkin siitä, mitä langalle tapahtuu ennen kuin se päätyy värjättynä kauniille vyyhdille kerittynä lankakaupan hyllyyn. Sitä lähdin kurssilta hakemaankin. Pohdin myös sitä, miten sama materiaali, joka langaksi kerittynä puikoilla tuntuu tutulta kuin omat taskut, voi tuntua niin vieraalta pelkkänä kuituna.

Vielä en luovu lankakaupoista tai valmiiksi kehrätyistä langoista, mutta voin sanoa kehränneeni itse lankaa. Siitä, miten se käyttäytyisi neuleena tai miltä se näyttää ja tuntuu, voi olla montaa mieltä. Mutta minulle tämä on erävoitto.




- Sanna 


1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Sisällön tarjoaa Blogger.