Sukkia - Sockor

Kai vielä voi esitellä joululahjoja? No, täältä tulee silti.

Sukat jokaiselle perheenjäsenelleni. Yritin painottaa lahjojen annon yhteydessä, että tästä ei tehdä joka vuotista perinnettä, muuten on neuloja kovilla. Tämä sukkasato oli silkka vahinko. Syksyn mittaan teki mieli neuloa sukkia. Perussukkia eri väreillä ja raidoilla. Siitä nämä syntyivät.



Mitä: Sukkia. Suurin osa omalla perusmallilla. 
Mistä: Jämälankoja: Drops Fabelia, Novita Nallea, Austermann Steppiä
Miten: Pyöröpuikoilla varpaista varteen 
Miksi: Perheenjäsenten jäsenille (eh heh)


Syksyn suosituin sukkamallini oli selvästi paksuilla raidoilla tehdyt sukat. Nappasin usein esimerkiksi matkalle mukaan kolme fingering-vahvuista lankakerää, joista oli helppo tehdä raitasukat. Koska olen laiska kerimään lankaa, mutta haluan tehdä kaksi sukkaa yhtä aikaa, keksin aloittaa sukat eri värisiltä keriltä ja vaihtaa raitalankojen väriä eri tavalla kummassakin sukassa. Näyttävät silti parilta ja laiska langankerijä pääsee helpolla. Näpsäkkää. 



Loppusyksystä löysin Tampereen reissulla pari Schoppelwollin Zauberball-kerää ja pakko oli niitäkin kokeilla raitasukissa. Kaverina ärtsyn värisellä Zauberballilla on valkoinen Fabel. Sukista tuli ihan jees. Olisi vain pitänyt olla vielä pienemmät puikot, mutta olen ottanut periaatteen, että minähän en neulo 2,0 pienemmillä puikoilla. Sillä mentiin. Keltaoranssit sukat on Trekking XXL:stä neulotut Petäjä-sukat. Sekin on malli, joka on helppo aloittaa ns. lennosta. Eli silloin kun laukun pohjalta löytyy lankaa ja puikot, jotain on neulottava, mutta ei jaksa sen enempää ajatella.


 Ja yleisiä neulekuulumisia tältä verkkaiselta bloggaajalta: Neulottu on, joka päivä. Joka päivä jotakin eri neuletta. Tai aloitettu uusi neule. Tai purettu vanhaa, joka meni pieleen. Tai ostettu lisää lankaa. Tehokasta.



8 comments , , ,

Hiilen tahrima

Perinteet kunniaan, vai kuinka? En tänäkään vuonna julkaissut joulujuttuja, välipäiväkuulumisia tai uuden vuoden kollaaseja. Vaikka kuinka tekosyyltä kuulostaakin, kuvia valmistuneista töistä en ole saanut otettua. Toinen puolisko on reissannut maailmalla ainoan kameramme kanssa, tietokoneeni on sanonut itsensä irti paljon tehoa vaativasta kuvankäsittelyohjelmastani jo aikoja sitten ja luottokuvaajani on ollut milloin milläkin mantereella työhommissa. Neulonut kuitenkin olen, muuttanut lankavarastoni (kyllä sitä kehtaa jo varastoksi sanoa) uuteen asuntoon ja samalla kartuttanut varastoa lisää. No, mutta nyt kuitenkin asiaan eli siihen neulomiseen ja sen tuotoksiin.

Mitä: beccs by Isabell Kraemer (maksullinen ohje Ravelryssa) 
Mistä: Harmaa Drops Karisma 
Miten: Pyöröpuikoilla 5,0 saumattomasti ylhäältä alas 
Miksi: Itselle käyttöneuleeksi



Kun kamera reissaa maailmalla ja neuleet valmistuvat täällä Suomessa innokkaan neulojan käsissä, voi käydä niin, että neuleita käytetään paljon ennen kuin ne ehtivät kameran eteen. Niin kävi tämänkin ihanan paidan kanssa. On ollut päälläni lähes päivittäin viimeisen kuukauden ajan. Sen kyllä huomaa, jos tarkkaan katselee. Ensinnäkin huitaisin hihaani takan reunukseen, josta jäi hiilenmusta jälki. Ei lähde pois hellävaraisen sisukkaasta puhdistamisesta huolimatta. Sen lisäksi lanka on päässyt jo hieman nukkaantumaan. Katselin jo lankakaupassa nukkakiveä (onko se sen oikea nimi edes?). Kokemuksia otetaan vastaan tehokkaimmasta ja hellävaraisimmasta nukan poistotekniikasta. Mutta ajatuksenani onkin tehdä kaikki neuleeni käyttöön, ei vitriiniin esille, joten käyttö saa niissä näkyäkin. Muistanpa ikuisesti sen kylmän pakkasaamun, kun kolme villapaitaa päällä palellen yritin sytyttää takkaa tuloksena vain savuava kasa puuta ja hiilenmusta jälki hihan pielessä. 


Mutta paidasta vielä. On aivan ihana! Ohje oli selkeä ja helppo, vaikka ensin vähän karsastelin ideaa, että silmukat paitaan joutuu poimimaan palmikko-osan reunasta. Tiedä sitten oliko kyseessä hyvä lanka  silmukoiden poimintaan vai neulojan vaivihkaa karttuneet taidot, mutta silmukoiden poimimiskohta näyttää hyvin siistiltä. Jee, onnistumisen tunne! Lankakin on tuntunut hintaansa nähden kelpoiselta ja varsinkin lämpimältä. Pientä nyppyyntymistä on ilmaantunut, mutta siellä se menee sen hiilitahran seassa hyvin. Tämä paita voisi ansaita jopa luottoneuleen kunniamaininnan. 


Lämpöisten neuleiden täyttämää vuoden alkua! 




6 comments , , ,

No onkos tullut...

Näyttääkö sukat tutulta? Kyllä, ne ovat Niina Laitisen joulukalenterisukat viime joululta. Ja kyllä, tein ne viime jouluna. Melkein. Tein niitä jouluna vähän. Ja tammikuussa myös. Sitten kesällä loput. Ja nyt päättelin ne, melkein vuosi myöhemmin lokakuussa. Ups. 

Mitä:  Niina Laitisen joulukalenterisukat vuosimallia 2015 (ilmainen ohje mm. Ravelryssa)
Mistä: Beige Tee Tee Pallas ja luonnonvalkoinen Novita Nalle
Miten: Pyöröpuikoilla 3,0 varpaista varteen kaksi kerralla
Miksi: Joulukalenterista joululahjaksi




Ainakin on ensimmäinen joululahja valmiina! Taidan kääräistä nämä suoraan pakettiin ja jäädä odottelemaan, josko Laitisen Niina keksisi tänäkin vuonna joulukalenterisukkaset. Sillä nämä olivat varsin mukavaa neulottavaa, vaikkei kirjoneule (edelleenkään) ole vahvin alueeni. 
4 comments , , ,

Lempirötväke

Kaunis sana, eikö? Rötväke-sanan kuulin, kun joku kertoi lempivillapaidastaan, joka on semmoinen löysä, pehmeä, lämmin ja semmoinen kaikkialla pidettävä. Ihan selvä rötväke.

Tämä ohje on ollut neulejonossani jo ties kuinka kauan. Vihdoin sain sen puikoille. Tai kaikki lähti oikeastaan siitä, kun Titityyssä taannoin ilmoitettiin Rowanin Fine Tweedin loppumyynnistä. Minä menin ja vein korin viimeiset kerät tätä sävyä. Ihana langan sävy, jota en osaa sanoin kuvailla. Luumuinen, vähän vaaleanpunaisehko, marjapuuroinen. No, annetaan kuvien puhua puolestaan, ne osaa paremmin.

Mitä:  La grasse matinée (ilmainen ohje englanniksi Ravelryssa  ja suomeksi täällä)
Mistä: Rowan Fine Tweed
Miten: Pyöröpuikot 3,0 ja 2,5
Miksi: Lempirötväkkeeksi (hih, mikä sana!)


Rowanin Fine Tweed oli tosi jännä lanka! Välillä seitinohutta, välillä yllättävän paksua. Ensin vähän jännitti, että voiko tästä tulla muka tasaista pintaa, mutta kappas vain, niinhän siitä tuli. Tai tuollaista sopivan rouhean tasaista. Tweed-nypyt tuo vielä oman lisäyksensä rouheuteen. Kuitenkin lopputulos on hämmentävän pehmeä ja todella kevyt.


Mun neulekäsiala on mysteeri. Saan tiheyden sopimaan (useimmiten) täydellisesti ohjeen tiheytyeen. Jostain ihmeellisestä syystä saan kaula-aukon silti isommaksi, kuin on tarkoitus. Mysteeristä, eikö? Vaikka teen aloituksen pienemmillä puikoilla, tässäkin jouduin alussa vähentämään silmukoita, että sain kaula-aukon pysymään paikallaan. Onneksi jaksan aina purkaa aloituksen, kun huomaan tämän mysteerin. Se, miten paljon sadatteluja ja muita kauniita sanoja siihen menee, ei kuulu tähän tekstiin.


Tämän paidan kruunu on ehdottomasti hihojen ja alareunan pienet, mutta sitäkin tärkeämmät pitsit. Tai reiät. Miten sen haluaa nähdä. Se viimeistelee muuten niin simppelin paidan. Ja niitä oli kiva tehdä. Kyllä neulojankin mielihyvä täytyy ottaa huomioon.


Lempirötväke on ollut ehdottomasti nimensä arvoinen neulottava. Tällä jatketaan kohti syksyn ja talven pakkasia!


7 comments , , ,

Sisämaan tyttö

Mitä:  Veera Välimäen East Coast Girl (maksullinen ohje Ravelryssa)
Mistä: Drops Alpaca 
Miten: Pyöröpuikot 3,0 ja 2,5
Miksi: Joka sisämaan tyttö (ja varmaan muunkin maan tytöt) tarvitsevat pitsineuletakin 

Tämä malli on ilmestymisestään saakka kummitellut päässäni ja vaatinut päästä neulottavakseni. Kerran lankakoria penkoessani käsiini sattui Dropsin usvan sinivihertävät Alpaca-lankakerät ja PAM - siitä se lähti. Neulojaa vietiin kuin härkää sarvista. Tai neulojaa puikoista. Tiedättehän? Muutama hassu päivä ja siinä se on, valmis paita. 


Ihana neulottava. Kohtuullisen helppo, pystyi samalla katsomaan televisiota, mutta piti mielenkiinnon kuitenkin yllä. Erittäin tyytyväinen olen tuon kaarrokkeen istuvuuteen. Ne eivät aina istu, mutta tämä istuu kuin valettu. Luultavasti niskan lyhennettyjen kerrosten ansiota. Nerokas se, joka on sen keksinyt. 


Kaarrokkeen pitsiosuuden taisin alussa purkaa muutamaan kertaan. Ensin, koska en (taaskaan) lukenut ohjetta kunnolla ja neuloin liian pitkälle samaa kuviota. Mikä luetunymmärtämistaito? Toiseksi, pohdin tuota pitsikuvioiden ja nurjien silmukoiden suhdetta. Kuvittelin, että nurjat silmukat jatkaisivat samassa linjassa ja pitsikuviot kulkisivat niiden välissä. Nyt ne menevät lomittain. Tutkin alkuperäisen ohjeen kuvia suurennuslasin kanssa ja tulin siihen tulokseen, että näin se on mentävä. Oli miten oli, kuvio miellyttää omaa silmääni - oli se oikein tai väärin neulottu - ja se siitä.


Nappivalintaa mietin pitkään. Olin jo ompelemassa metallisia nappeja, mutta päädyin sitten näihin kierrätysnappeihin, jotka tongin loputtomasta nappipurnukastani (se on muuten terapeuttinen purnukka se!). Voi olla, että samanlaiset napit olisivat tuoneet viimeistellymmän fiiliksen ja niin päin pois, mutta minä en olekaan sen ihan viimeistellyn ystävä. Jotain pientä pitää olla. Niin, ja halusin ehdottomasti koko rivistön täydeltä nappeja, vaikka alkuperäisessä mallissa on vain muutama. Koska heti taskujen jälkeen napit ovat ihan pop. 


Meinasin jättää vartalo-osan muotoilut pois. Ajattelin, että ei, minä en mitään nakin kuorta halua, haluan löysähkön ja mukavan neuleen. Onneksi en jättänyt, tähän malliin muutama kavennus lantion kohdalla sopii erinomaisesti eikä paita silti tunnu nakin kuorelta. Kerrankin sitä malttoi uskoa ohjetta eikä lähteä soveltamaan muka paremmin tietävänä. Joskus näinkin.



Tästä paidasta tuli aivan ihana. Pehmeä, jopa hieman ylellinen, lämmin ja mukava. Kyllä se Välimäen Veera vaan osaa. 


Ja kyllä, jo perinteeksi muodostunut kuvausassistentti oli myös paikalla ja eksyi mukaan kuviin. Assistentti ei ollut kovin tyytyväinen kuvauspaikkaan pienen kokonsa takia ja istui kuvausten ajan takkini päällä. Vaati siitä vielä palkkiota, mokomakin. 

5 comments , , , , ,

Ja hop sulahei sula hopsansaa

Korvamato, olkaa hyvä. Eihän näitä sukkia voi kutsua miksikään muuksi kuin Peppi Pitkätossu -sukiksi. Lanka on itseraidoittuvaa ja sukkien neulominen oli hykerryttävän tyydyttävää raitojen vaihtumista seuratessa. Raidat saivat vaihtua omaan tahtiinsa, joten molemmat sukat ovat eri näköiset. Ihan vaan, koska Peppi Pitkätossukin tekisi niin. 

 Mitä:  Perussukat (oma malli)
Mistä: Trailing Clouds Mind the Gap -sukkalanka 
Miten: Varpaista varteen kaksi sukkaa yhtä aikaa, Knit Pro -pyöröt 2,5
Miksi: Lanka edellä, raidoista nauttien


Lanka ja sen saaminen käsiin vaatikin väijymistaitoja. Taannoin Facebookissa ihailin kyseisestä langasta neulottuja sukkia ja ihmettelin, mistä tuota lankaa saa, kun valmistajan Etsy-kauppa huutaa aina ei-oota. Lankaterapian Ryyni ystävällisesti vinkkasi, että Etsy-kauppaan tulee päivitys aina torstaisin klo 12. Siellä minä sitten väijyin lankaa ostoskoriin klo 11:59 ja klo 12 sain kun sainkin yhden vyyhdin napattua. Hyvä niin, koska ne menivät heti käsistä. Aikamoinen salaseura. 



Jos jotain risuakin voi antaa langasta, niin se haisi oudolle. Voimakkaasti ei-luonnolliselle, teolliselle. Mutta mitä voi odottaa, jos värit kirkuvat kilometrin päähän. Ei niitä varmaan kasveista olla uutettu. Harvemmin kukaan jalkojani (onneksi) haistelee, joten eiköhän asia ole sillä selvä.



Nämä jäävät ihan itselle käyttöön. Lapsesta asti olen ihaillut Peppi Pitkätossua ja samaistunut hahmoon. Nyt olen askeleen lähempänä, meillä on samanlaisehkot sukat.


7 comments , , ,

Ota 1, maksa 2

Näin meni melkein tämän mekon kanssa. Tämä oli ensimmäinen Mekkotehdas-mekkoni. Ompelin sen yhdeltä istumalta. Se oli ihan kiva. Iso, löysä, vähän roikkuva, hiukan omituinen ja niin edes päin. Mutta se oli ensimmäinen ompelemani (suhteellisen käytettävä) mekko ja siitä tuli rakas.

Sittemmin pääsin vähän enemmän niin sanotusti ineen tähän ompelumaailmaan. Ja aloin arvioimaan ompelujälkeäni. Yök. Saumurin (joka ei silloin ollut niin tuttu kaveri) jälki oli epätasaista ja kurkisti joka sauman välistä. Muutama muukin sauma oli vähän sinne päin. Kun pakko oli ommella hullun kiilto silmissä. Eikä mitään olla sittemmin opittu siitäkään.

No mutta. Tein ratkaisun. Mekko purkuun. Kaikki saumat auki ja eikun uusiksi. Ei siitä vieläkään ihan täydellinen tullut. Kaula-aukko jäi hurjan avaraksi, koska jouduin sitä alkuperäistä saksimaan aika huolella. Ihan sama. Minä viihdyn tässä mekossa mielettömän hyvin. Kangas on aivan ihana ja taskut. Voi taskut!

Mitä:  Kaksi kertaa saksittu Aino-mekko (kirjasta Mekkotehdas aikuisille) 
Mistä: Eurokankaan tweedmainen college 
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla
Miksi: Vaihtelevalla menestyksellä, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä 





Ylläripyllärinä olen ommellut muutakin kuin mekkoja! Kokeilin, kuinka sujuisi tällaisen helppoakin helpomman trikoojakun ompelu. Tuo helppoakin helpompi oli käsityölehden mielipide. Oma mielipiteeni on jotain ihan muuta. Eihän tässä montaa palasta ollut, mutta kaulus tukikankaan kanssa oli ihan uusi juttu ja helman piilo-ommel vasta siansaksalta tuntuikin. Ja aivot nyrjähtivät, kun yritin selvittää, miten ihmeen  päin se kangas pitää taitella, ettei tikki näy oikealla puolella. Mutta eipä muuten näy! Taas yksi level up minulle ompelun saralla. Että tässä teille myös "helppoakin helpompi" jakku. 

Mitä:  "Helppoakin helpompi" jakku (ohje ja kaavat Suuri Käsityö 5-6/2016) 
Mistä: Nosh:n luomupuuvillajersey
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla
Miksi: Ylläripyllärinä





Ja pakko vielä loppuhöpötykseksi sanoa, että olen Nosh-rakastunut. Ihania kankaita. Super laadukkaita. Minä olen laadukkaiden asioiden ystävä ja etenkin luomuasioiden ystävä ja Nosh täytti vaatimukseni. Suosittelen. Ihan taas oma mainos, ei liity mitenkään mihinkään. 


8 comments , , , , , ,
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Sisällön tarjoaa Blogger.

Copyright Namin näköinen. Designed by BloggerTemplate