Ensimmäisen kerran toisen kerran

Viimeksi, kun neuloin neulepaitaa, kerroin, etten kovinkaan usein neulo samaa ohjetta toistamiseen. Tämä neule oli kuitenkin poikkeus, sillä ohje oli niin ihana (taas se sana tulee tänne) ja malli hyvin mieleinen, että pakkohan se oli tehdä toisenkin kerran. Tällä kerralla paita valmistuikin jo aika rivakasti. Muistaakseni itse neulontavaihe kesti noin viikon, hiihtolomaviikon. Päättelyt ja viimeistelyt ottivatkin sitten noin...kaksi kuukautta. Ups.

Mitä:  Isabell Kraemerin Dexter-neuletakki (maksullinen ohje Ravelrysta)

Mistä: Isager Merilin  

Miten:  Pakko myöntää, etten enää muista. Luulisin, että 3,0 ja 3,5. Ehkä? 

Miksi: Toistamiseen omaan käyttöön 

Taannoin ennen hiihtolomaa (huh, kuka niin kauas enää edes muistaa?) Kerässä oli Isagerin langat alennuksessa. Rohmusin ostoskoriin lähes kaikista Isagerin langoista paidan verran keriä, kunnes onneksi tulin järkiini. Niinkin käy joskus. Laitoin ihan sähköpostilla viestiä Kerän väelle, että apuva, päättämätön neuloja kaipaa apua. Sain pian vastauksen, jossa ehdottamaani Dexterin neuleohjeeseen suositeltiin esimerkiksi Merilin-lankaa. Nappiehdotus! Kyllä Kerän väki osaa. 

Metallinapit on ostettu Titityystä.

Viime kerrasta poiketen, tein koetilkun. Olen nyt (ehkä) oppinut läksyni, sillä se kannatti taas. Sain koosta hieman pienemmän ja paremmin päälle istuvamman kuin viime kerralla. Hihojen pituuttaa vielä mietin. Niitä voisi muutaman sentin vielä pisentää. Mutta on tämä näinkin erittäin käyttökelpoinen neuletakki. 

Merilinin myötä ihastuin pellavaan. Olen yrittänytkin metsästää nyt sopivaa pellavalankaa kesäneuleisiin. Onko ehdotuksia? Mitään mallia ei, tapani mukaan, tietenkään ole vielä mietitty. Kunhan inspiroidun tästä pellavasta ensin. Kyllä se malli sieltä sitten tulee aikanaan. Sitä ennen on vielä villaisia neuleita tiedossa. 

Kaunista kevätviikon alkua! 

- Sanna 

11 comments 2016, helmineule, Isager, neuletakki

Share:

Retki

Harrastan retkeilyä. En vielä mitään kovin extremeä, mutta rakastan kansallis- ja luonnonpuistoja, metsän rauhaa ja pehmeitä, mutkittelevia polkuja. Vuosien saatossa olen keräillyt jo jonkun verran retkeilijän perusvarusteita; makuupussin, trangian, kuksan, retkikengät... Mutta varsinkin näin talviaikaan (mihin talviaikaan, lumihan juuri suli?) vaatetuksen merkitys ulkona oleillessa korostuu. Käsityöharrastuksen myötä olen oppinut onneksi laadukkaiden materiaalien merkityksen ja eri materiaalien ominaisuudet. Niistä on erityistä hyötyä mietittäessä ulkoiluvaatteita, joiden tulee lämmittää, mutta jotka eivät saa hiostaa. Näiden oppien pohjalta neuloin itselleni joka retkeilijän perusvarusteen: villapaidan.

Mitä:  Retki-paita (mukaillen Jonna Hietalan Kerällä-kirjan "Kaula-aukosta alaspäin" -paidan ohjetta)  

Mistä: Novita Isoveli ja Isager Alpaca 1 yhdessä neulottuna

Miten:  Ylhäältä alas raglan-lisäyksillä, koivupyöröt 6,0

Miksi: Retkeilijän perusvarusteeksi 

Äiti kiikutti minulle taannoin kassillisen Novitan villalankaa. "Sinä kun oot tehnyt niitä sukkia meille niin paljon, niin ota tästä vähän lisää lankaa". En viitsinyt mainita, miten oma lankavarasto on lähiaikoina pullistunut kilokaupalla, vaan iloisena ilmaisesta langasta otin kassin hymyssä suin vastaan ja aloin suunnitella villapaitaa. Ja koska olen päässyt nyt niin sanotusti "parempien" lankojen makuun, halusin paitaan vielä jotain pientä ekstraa. Kävin Titityystä nappaamassa hyllyn viimeiset vaaleanpunaiset Isagerin Alpaca 1:t. Yllätyin itsekin tuosta vaaleanpunaisesta valinnasta, mutta sävy oli niin herkullinen, ettei sitä pieni ihminen voinut vastustaa (katsokaa vaikka!). En tiennyt, mitä Alpaca 1 ja äidiltä saamani Novitan Isoveli toisistansa tykkäisivät, mutta ilmeisesti ne viihtyvät kohtuullisen hyvin yhdessä.

Villapaita pääsi heti testikäyttöön, kun suuntasimme pääsiäislomalla Kolin jylhiin maisemiin. Kolilla Retki-paita oli mukanani hiihtoladulla sekä päiväpatikoinneilla. Yöksi ripustin paidan tuulettumaan ulos pakkaseen ja seuraavana päivänä taas päälle. Retki-paita läpäisi testin heittämällä. Se lämmitti Kolin korkeiden vaarojen tuulta vastaan ja sinnitteli väsyneen hiihtäjän päällä sohjoisilla laduilla. Se kesti painavan päivärepun painon alla patikoidessa ja jaksoi mukisematta nuotiopaikan savuisessa tunnelmassa. Ihan harmittaa laittaa paita nyt kaappiin kevättä piiloon. Tai jos sittenkin jätän paidan vielä esille siltä varalta, että juhannuksena tulee lunta ja heinäkuussa on nollakeli. Suomen kesä ei neulojaa petä.

Huomatkaa, mikä huivi on kaulassa. Aiemmin talvella neulomani alpakkainen huivi, jonka aluksi
hylkäsin lahjoitettavien koriin, mutta joka sittemmiten on ollut mukanani lähes kaikkialla ja osoittautunut mitä parhaimmaksi huivi-kumppaniksi. Hyi minua.

Ja ei hätää, myös aiemmin postaamani Eräritaritar oli reissussa mukana. Se pääsi hieman hienompaan käyttöön, kevyemmille retkille ja esiteltäväksi hiihtokahvioissa ja ravintoloissa. Se oli jopa vähän polleana näistä esittelyistä. Ja ihan syystä.

4 comments 2016, Isager, raita, villapaita

Share: