Pikku Pertsalle

Työkaveri jäi viime viikolla mammalomalle odottelemaan pienen pojan syntymistä. Työmatkalla vitsailtiin nimistä. Hän ei missään nimessä halunnut lapseaan kutsuttavan esimerkiksi "pikku Pertsaksi". Kuinkas muutenkaan, minä kirjoitin korttiin "pikku Pertsalle" ja otsikoinpa vielä tämän postauksenkin tuolla nimellä. Kjäh kjäh.

Pikku Pertsa sai (tai saa, kun ilmestyy maailmaan) jalkaansa keltaiset villasukat mallilla, jonka olen tehnyt ennenkin. On se vaan hyvä. Helppo, mutta kuitenkin mielenkiintoinen tehdä ja lopputulos on kaunis.

Mitä: Pikku Pertsan kirjoneulesukat (ohje Life with Mari -blogista)
Mistä: Keltainen ja valkoinen Novita Nalle 
Miten: Knit Pro -sukkapuikot 2,5
Miksi: Pikku Pertsan syntymän kunniaksi







Rehellisen rouheaa

Nyt jotain muutakin kuin sukkaa. Lupasinhan.

Tampereen Lankamaailmassa kesällä piipahtaessani (rehellisesti sanottuna, ei siellä kukaan voi vain "piipahtaa") käteen tarttui muutama vyyhti Pirtin Kehräämön Kampalankaa. Suomalaisuus, pehmeän rouhea pinta ja huumaava lampaan tuoksu - tämä tyttö oli myyty. Nämä rehellisen karheat langat houkuttaa kovasti. Ja syystäkin.

Mitä: Helppo kolmiohuivi (ilmainen ohje Ravelryssa)
Mistä: Pirtin Kehräämön Kampalanka, vähän vajaa 200g 
Miten: Knit Pro pyöröpuikot 4 (olisi voinut olla isompikin koko), neulottu niskasta alaspäin
Miksi: Omaan kaulaan rehellistä rouheutta 





Huivi oli, nimensäkin mukaisesti, helppo neulottava. Sopiva siis minulle. Television katselun tai musiikin kuuntelun lomaan sopii helppo työ. Silloin tuntuu, että se neuloutuu ihan itsestään. Tämä tuli muutamassa illassa valmiiksi. Tapansa mukaan se kuitenkin kiltisti odotteli käsityökorissa päättelyä ja viimeistelyä tovin. No, ainakin viikon.



Niin, ja  viime postauksesta poiketen, tämä on kaikkea muuta kuin "ihan jees". Tästä tuli täydellinen.



Kuvista iso kiitos M:lle! 

Ihan jees -sukat ja omat sukkaplokit

Tähän sukkatehtaaseen ei näytä näköjään lamat sun muut alamäet vaikuttavan. Näitä vaan tulee, kuin liukuhihnalta konsanaan. Pitäisiköhän aloittaa tässä tehtaassa yt:t. Ainakin suunnittelupuolella, niin voisi tulla vaihtelua tämän tehtaan tuotantoon. Onneksi myös huivit houkuttaa jo kovasti. Ja etsinnässä on superiso ja pehmeä syysvillatakkimallikin. Että jos Ravelryssa selatun ajan muuttaisi neulomisajaksi, tämä tehdas olisi vieläkin tuotteliaampi ja tehokkaampi. Onneksi se ei ole tämän kaltaisten tehtaiden tavoite laisinkaan. 


Tämä oli semmoinen projekti. Ihan jees. Ei kummempaa sanottavaa siitä. Lanka vähän harmittaa, edelleen, sukista tuli hieman liian isot omaan jalkaan ja mallikuviokin oli ihan jees. Näin tällä kertaa.








Mitä: Ihanjees (mallikuvio Neulo-lehdestä 2/2015) 
Mistä: Novita Nalle, värissä Kanerva
Miten: Koivupuiset sukkapuikot
Miksi: Tulipahan tehtyä 


Olen ottanut nyt pienoiseksi tavoitteeksi saada mahdollisimman paljon N-merkin lankoja neulottua tai annettua pois. Aika hyvin näyttää sujuvan, mutta kyllä niitä vielä riittää. Silmissä siintää lankavarasto, joka koostuisi laadukkaista, värikkäistä  ja itselle mieluisista langoista. Ah, neulojan päiväunet. Sillä aikaa, näitä sukkia tulee varmaankin lisää...



 Ja hei. Oonhan mä tehnyt myös uudet sukkaplokit itselleni! Voisin vaikka vähän kehasta, että näistä tuli oikeesti aika hienot. Tosin, käytössä oli koulun viimesen päälle hyvät ja monipuoliset puutyökalut, mutta silti. Minä niitä koneita käytin, ei ne koneet itse itsejänsä ohjanneet.



Kuten huomaatte, opin käyttämään myös kolvia. Sillä voi kuulemma polttomerkitä myös puuta, metallin juottaamisen lisäksi. Kaikkea sitä.





Syssy

Tulihan se sieltä. Syksykin. Vaikka välillä tuntui, ettei kesä alkanut ollenkaan ja sitten jo tuskailtiin helteiden kanssa. Noh, sitä se on, koskaan ei ole hyvä. Onneksi on aina villasukat.

Mitä: Oma perussukka varresta varpaisiin ranskalaisella kantapäällä
Mistä: Austermann Step 6, Irish Rainbow
Miten: Knit Pro koivusukkapuikot 2,5 
Miksi: Syksyn iloksi



Tätä lankaa on ollut minulla ennenkin, eri sävyssä tosin. Se on edelleen ihanaa. Jojoba-öljy tekee langasta todella käsissä soljuvan ja jaloissa ihanan pehmeän ja lämpöisen.




Tällä hetkellä on miljoona työtä kesken. Olen tullut siihen tulokseen, että se on minun tyylini. Aloitan monta työtä kerralla, jossain vaiheessa alan saamaan niitä valmiiki yksi kerrallaan, mutta siinä välissä olen aloittanut taas lisää töitä. Yritän hyväksyä sen, että niin se menee. Pääasia, että jotain valmistuu. Ja jossain välissä niitä valmistuukin sitten vauhdilla. Mutta ei aina. Onneksi on iso keskeneräisten käsitöiden kori, jonne mahtuu.

Lämpöisiä syyspäiviä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Sisällön tarjoaa Blogger.